aamunkoitto

onko nyt se aika
kun runous on vihdoin
runoutta

                                                                                     hyppiä
 
joko me päästiin
eroon riimeistä                          hyppiä
ja sanomasta
maunokoivistoista

saammeko vhdin
tteutaa itsmme vpati                           hyppiä
lman pneita lman hluia


 
                                      hyppiä

                                                                            hyppiä


 
vai joudummeko yhä
miellyttämään kriitikoita
miellyttämään lukijoita
miellyttämään apurahatoimikuntia
miellyttämään ja vilauttelemaan
sääriämme




                                                                                                                          ja tippua





alas

mehukuningatar

sinä olen mehukuningatar
posket pullollaan suu mehua täynnä
se valuu suustasi ja hehkulampun
valossa leukasi kiiltää lankattuna
mehu valuu kaulaasi pitkin ja
sinun uskotut ystäväsi
nuolevat sitä rinnoiltasi
sinä olet mehukuningatar
sinulla on kaikki mehu eikä
niillä jotka ansaitsivat makeaa
ole sitä lainkaan

huolintapalvelua

tiedän, etten ole suosikkirunoilijasi
mutta jos sinä huolit minut

voin kirjoittaa enemmän niin kuin hän
voin opetella hänen tyylinsä ja kuvastonsa
voin vaihtaa positiota kuten hän
kehystää hänen tapaansa
ja nimetä kokoelmani hänen mukaansa

runosteri

meitsi ja muut runoilijat
me ollaan hipsteribaarissa
me ollaan runoilijoita
me ollaan nuoriso ja
sen toivo

meitsi ja muut runoilijat
kuudetta linjaa
missä kuljimme kerran
rahaa ei ollut eikä takuita
portsari

meitsi ja muut hipsterit
meitsi ja muut hipsterit
me ei muuta tarvita
kuin riimi tai kehystys
positio ja asennonvaihdos

meitsi ja muu runoilijat
kello kahdelta yöllä
näen teemun kahtena
elämä on flarffii
elämä on kollaasii
ja pitää olla palimpsestisesti

aamulla meitsi ja muut
runoilijat
me ollaan minimalistisesti
annetaan monikanavaisesti
ja typografiset piirteemme
korostuvat  

ikävä kyllä

kirjoittajan kortteli

tämä ei ole vielä runo
mutta pikkuhiljaa
tästä voi vielä tulla sellainen

haastattelu vampyyrin kanssa

on tämäkin elämää, kertoa nyt itsestään runojen kautta. [huokaus]

hei, hei, seis! et sinä kerro itsestäsi runojesi kautta. sinä kirjoitat runoja
vain runoista.

kuka, kuka sinä luulet olevasi minua arvioimaan?

minä olen runojesi minä ja minä tiedän, etteivät ne kerro minusta... tai siis sinusta
vaan runoista
ja sen sellaisesta.

hetkinen! jos sinä olet runojen minä, niin kuka minä sitten muka olen?

sinä olet sinä tai jotain sellaista. ihan sama.
mutta minä jos kuka tiedän, ettet kirjoita sinusta mitään
runoissasi. sinä kirjoitat vain
runoista.

mutta jos sinä olet runon minä ja minä kirjoitan runoista, ehkä jopa minun runoistani, niin kirjoitan sitten minusta, nimittäin runon minän minusta.

hoo, mutta miksi en sitten näe sinua peilistä?

asioiden täytyy perustua

PUUPAAPUUPAA!
Täällä on nähty henkilö, joka esiintyy kirjailijana vaikkei ole kirjailija. Kiinni moiset! Vankilaan, tyrmään, selliin ja koppiin!

PUUPAAPUUPAAPUUPAAPUUPAA!
Täällä on nähty sivuja, jotka esiintyvät romaanina vaikka eivät ole romaani. Roviolle, ristille ja keppiä perään!

PUUPAA!
Täällä on nähty jotain, jota voi tarkastella taiteena tai ainakin tekstinä! Näyttelyyn ja kaanoniin matka vie.

PUUPAAPUUPAAPUUUPAAPUUPAAPUUPAAPUUPAA!
Täällä on nähty asia, joka ei perustu tosiasioihin. Kirjoihin ja kansiin kuuluu. Klassikko jo suusta tullessaan. Toimintamme perustaksi otamme sen!

PUUPAAPUUPAAPUU!
Täällä on nähty moralisti, jolla ei ole moraalia! Kultatuolille ja vallan huipulle hän kuuluu! Poliisisaattueessa Naantalin kylpylään. 


PUUPAAPUUPAAPUUPAAPUUPAAPUUPAA!
Hei, täällä – siis TÄÄL-LÄ – on nähty fiktiota, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Todellisuuteen mars, mars!

paikkansa

nämä runot ovat pintaa
kiiltävää bling-blingiä
silikonia & volyymia
ja ne viheltävät men
nessään

ketä kiinnostavat runot
runoista runoissa runoista
itsestään eikä mist
ään muusta

Helvetti soikoon,
kahtatoista
tusinassa!

Jos heitän kiven
selkäni yli
kävelykadulle,
niin se osuu
yhteen ja
hän huutaa,
me kaikki
huudamme:
fantastista,
se kivi tiesi
paikkansa!

runoista ja selittämisestä

runon kirjoittaminen on vaikeaa, ainakin joskus. pitäisi muistaa erilaisia asioita, joita on. sellaista on runojen kirjoittaminen. toisinaan kaduttaa jälkikäteen. joskus taas pitää selittää runoa. tätä runoa olisi tosi vaikea selittää kenellekään. toivon, että ette pyydä minua selittämään tätä runoa.

mutuhuttua

älkää olko huolissanne
vaikka sydämeni vuotaa verta
se on vain verta
ja vain sydämeni vuotaa

minä ymmärrän teitä
minä ymmärrän teitä machetellani

halki poikki ja pinoon
sitä mieltä minä olen teistä
kun olen ymmärtänyt teidät
lopullisesti jäännöksettä

äidillesi lähetän korvaukseksi
paketillisen mutuhuttua

se on paikallinen erikoisuus
perinneruoka vailla vertaa

aito oikea resepti on suvun
tarkoin varjelema salaisuus

illalla sinun äitisi kostuu

minun mutuhutustani