Kokemuksellisuus Über Alles !

Missä kaksi tai useampi runoilijaa kokoontuu, siellä on ainakin yksi runoilija, joka pauhaa runouden siunatusta kokemuksellisuudesta. Ovatko pauhaajat koskaan pysähtyneet miettimään miksi kokemuksellisuutta tai tunteita painottava runo olisi arvokkaampi kuin runo, joka pyrkii häivyttämään kirjoittajan, objektivoimaan, unohtamaan yksittäisen kokemuksen ja tunteet?

Kertokaa miksi runojen pitäisi lähestyä NYT-liitteen kolumneja, joissa Riku Siivonen kertoo tänään ajatelleensa laittaa huoltoasemabaari-tyylistä raastetta tarjolle kun tulee tuttuja kylään? Tässä kohtaa runous kulkee typerimmän tv-viihteen ja onnettomimpien juorutoimituskäytäntöjen perässä apinoimalla näiltä huomaamattaan alkeellisen human interest –näkökulman: Älä kirjoita asioista, vaan kerro lukijalle mitä sinä viisi minuuttia sitten satuit ajattelemaan, miltä sinusta nyt tuntuu ja millanen sä oot! Onnetonta tässä on nimenomaan se, että kokemuksellisuutta ja tunteiden ilmaisua korostavat runoilijat eivät tunnista, että kyseessä on jokseenkin latteaksi käynyt yleinen tendessi. Jos runoilija olisikin tekemässä itsestään brändiä, hakemassa tietoisesti julkisuutta ja mammonaa, niin asiat olisivat hyvin. Business as usual. Mutta ikävä kyllä, he pitävät tällaista kirjoittamista itsessään arvokkaana, itsessään muuta parempana. Vain harva, jos niinkään moni, huomaa kysyä miksi kirjoittajan itsensä tykötuova kirjoitus olisi parempaa kuin kirjoittajan persoonan häivyttävä? Ei ole mitään syytä miksi teksti, jossa raportoidaan omista kokemuksista ja tunteista olisi parempaa kuin vaikkapa maailman ympäristön tilaa kirjoittajasta helvetin kaukana tuotettujen tilastojen avulla käsittelevä teksti. Eikä runouden genre muodosta poikkeusta.



Mitä ajattelin tänään

Onpas täällä kylmä... Pitäisiköhän vaihtaa autoa... joku on tällä viikolla naarmuttanut sen maalipintaa tahallaan. Helvetin raggarit.  Tai sitten se on tämä suomalainen kateus. Jos vähänkin menestyy, niin heti ovat kateelliset kampittamassa...  Ai saatana, tuo naapurin vaimo on tiukka pakkaus! Se taisi vähän vilkuilla. Ettei vaan olisi kiinnostunut. Pitäisikin kutsua Anne ja Pekka kylään joku kerta ottamaan vähän bissee ja saunomaan.  Mutta kylläpäs tuo ihottuma kyynärtaipeessa kutiaa tänään.


Muun muassa tällaisia asioita tuli mieleeni tyttäreni hautajaisissa.




.

Variaatio.

Olen kirjoittanut raskaalla tykistöllä, ja Euroopassa he ilmoittavatkin, että minä olen kaikkien alueiden loistavin kirjailija.

Polittinen ruonous on huollut! kjkslkjfjaoieoij!!!

Äääh! Ei ole minusta poliittiseksi. Poliittinen runous on kuollut (1). Kirjoitan siis ajan henkeen sopivan itseironisen paatosta huokuvan kokeellisen runon, jossa teen tilit selväksi itseni, maailman ja pankkini kanssa.

Uno Cacé (2) ei usko. Ei ennen kuin joku kertoo hänelle. Itseään ei usko. Mutta jos joku sanoo niin se on toinen juttu. Uno Cacé rakastaa kaikkia. Kaikkia ruonoilijatovereitaan erityisesti. Melkein enemmän kuin pankkiaan. Tai tarkemmin ajateltuna teitä rakastan joskus jopa enemmän. Mutta olkaa minulle vähän aikaa pankki. Aavistuksen on Uno Cacé huolissaan kokeellisista ystävistään. Ne kun elävät toistavaa kokoustuskautta. Palkintoja sataa. Tämä ole kärjistys. Uno Cacé sai nuoruudessaan mitaleita. Sanoivat. Mutta älkää. Pppp ööööö zzzzzz. ????!!!! hamaspyörä. VIITE 3.

H
J
KOP

tunnustan, tunnustan.

*

älä lue, älä lue, lue, luo, älä luo, älä lyö, sälä. sälä syö. pölyä.





VIITTEET

1) Peter Laslett 1956 & Uno Cacé 2009.

2) Espanjan kielessä "uno" merkitsee numeroa yksi. Suomessa “Uuno” on miehen nimi, mutta se on myös pejoratiivinen nimitys yksinkertaisesta henkilöstä.

3) Wittgenstein, Pelle Miljoona, Markiisi de Sade, Bukowski, Dave, Kierkegaard, Elvis, William Blake ja Ginsberg.

Kansalaiset!

Suomessa tarvitaan sellaisia kansalaisia, jotka menetettyään kaiken ovat entistä vahvempia ja päättäväisempiä. Eivät itke vaikka puoliso lähti rikkaamman matkaan ja vei lapset mukanaan vaan vilkuttavat parvekkeelta hyvästiksi. Tullessaan suojatiellä auton yliajamaksi kysyvät silminnäkijöiltä: ”Näitteks te? Saatanan siisti S-sarjan Mersu.” Eivät lannistu sairastuttuaan syöpään vaan juoksevat maratonin sen kunniaksi. Tarvitaan sellaisia ihmisiä, jotka hymyilevät kun omakotitalonsa palaa ja skoolaavat sille naapurin kanssa. Työttömiä, jotka eivät nosta korvauksia vaan lopettavat syömisen ja kannustavat Kimi Räikköstä tsemppaamaan. Tarvitaan kansalaisia, jotka ottavat kansalaisvastuuta, eivätkä kitise vaikuttamisen perään, koska eivät edusta mitään. Ihmisiä, jotka äänestävät joko oikein tai sitten osaavat olla äänestämättä. Miehiä, jotka mahtuvat kaasuputkeen ja uskovat kerralla kun Paavo Lipponen sanoo.

Sellaisia kansalaisia Suomessa tarvitaan.

Panokset kovenee

Haa! Haukion vastaisku tuli nopeammin kuin uskoinkaan. Päivän Ilta-Sanomien päälööpissä sanotaan, että ”Niinistön Jenni-vaimo yllätti rakkausrunolla”. Rakkausruno my ass. Vaalityötä sanon minä. Yllätyskin se olisi ollut vain jos kysymyksessä olisi ollut joku muu Niinistön vaimoista kuin juuri Jenni-vaimo.

On paikallaan lähettää sananen myös runoa lehdessä kommentoivalle Tommy Tabermanille, joka suorittaa kaikkien taiteilijoiden lempiväistöliikkeen todetessaan, että ”Runoista ei koskaan tiedä ovatko niiden minä ja hän oikeita ihmisiä, koska runo ei ole mikään dokumentti. Se voi olla silkkaa kuvitelmaa, jossa voi olla vain ripaus totuutta mukana”

Jos lähes kuka tahansa kykenee tunnistamaan runoista tai kirjoista henkilöhahmoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän rakennettu oikeiden ihmisten, kuten esimerkiksi entisen työkaverin, baarituttavuuden, nykyisen tai entisen puolison näköisiksi, niin kirjoittaja ei voi paeta sanomisiaan sen taakse, että ”tämä nyt on vaan fiktiota”. Ei edes tämän blogin fiktiivinen kirjoittaja. Palamme kaikki helvetin tulessa.


Ei näin:

On ilta, mies ja nainen laskevat ahvenverkkoja
merilokki hautoo laiturin tukipuiden alla
kitukasvuiset koivut nyökkäilevät tuulen puuskittaisille kysymyksille
lahdella kaartelee yksinäinen pilkkasiipi
vastakuoriutuneiden kolmipiikkien parvi lävistää vedenpinnan
tuvan ikkuna huurtuu koiran uteliaasta hengityksestä
(Jenni Haukio)

vaan näin,

On 2010, mies ja nainen kalastelevat ääniä
demari väijyy heti kotioven takana
kitukasvuiset ehdokkaat nyökkäilevät tenttaajan idioottimaisille kysymyksille
torilla kaartelee yksinäinen ilkkakanerva
vastavalmistuneiden kokoomusnuorten parvi läikyttää olutta
kotimme ikkunat huurtuvat naistenlehtien fantsuista jutuista

Presidenttiehdokkaan morsian

Jenni ei ehkä tiennyt olevansa poliittinen. On siis politisoitava jälkikäteen. Oppia ikäero kaikki. Toivottavasti Sale on oppinut nuorikkonsa kanssa, että käsisuudelmaa antaessa tulee kumartaa kämmenselkää kohti, eikä pidä nostaa daamin kättä päästäkseen haistelemaan kainalohikeä: ei näin vaan näin.

eikä näin:

Tule kun joelta nousee aamusavu

kun ensimmäinen työmies ylittää sillan
ja kaihtimet ikkunoissa lehahtavat korkeuksiin

katso suoraan huoneeseeni valoisana aamuna

yhdentoista maanosan karttakirjat pöydällä
tuuli käy kaakkoon ja itään, viileä
kuin silmistä iholle siirtyvä muisto, heinäkuu

lattialankkujen alla nariseva
väsynyt hiljainen rytmi

saavu minulle kasvot paljaina
lue pyytämättä valkoisten taulujeni tummuva teksti,


vaan näin:

Tule kun toreilta nousee vaalihumu

kun ensimmäinen työväenpresidentti ylittää pitkänsillan
ja kannatuslukemat mittareissa lehahtavat korkeuksiin

katse suoraan gallupeihin vaaliaamuna

yhden ja toisen kansalaisen äänet kopissa
tuuli kävi vasempaan ja Itälän Ville
kuin Turusta Brysseliin siirtynyt muisto, vaalit 2006

ääntenlaskennan jälkeen nariseva
väsynyt 1/2 villi ukko

saavu minulle lainatulla Fiat Puntolla
lue tilattujen valkoisten äänestyslippujen punertava teksti

Aina ei jaksa olla poliittinen

Runo numero 34,2

En tiedä
miten sanoisin
sen kauniisti,
ja juuri siitä
tai mahdollisesti
parista muustakin
syystä johtuen,
tämä on
täysin paska
runo.

Yksityinen on poliittista

Poliittisen kauteni kierrokset vain nousevat.


Poliittinen on yksityistä

Matti Vanhanen on niin tylsä ihminen, että toimittajatkin tapaavat tiedustella mitä hänelle ei kuulu. Matti vastaa, että se ei kuulu toimittajille kuuliko hän Keskustan kassakoneen kilinän ja jos kuuluu, niin miksi sitten kyselette. Kyseessä on yksityisasia, jonka kertomisesta voi joutua oikeuden kuultavaksi.

Politrukki

Juuri kun! Minun piti aloittaa eksistentialistinen kauteni, mutta nyt ne jo huutavat poliittisen runouden perään. Vieläpä ehdotukset sisäpiirin ulkopuolelta ovat tervetulleita. Ovatkohan vaan? Ehdotukset, tarkoitan. Kokeillaan. Ehdotan, että siellä pidetään workshoppi kokeellisesta poliittisesta runoudesta.

Mutta! Olisinko eksistentiaalinen vaiko poliittinen? Eksistentiaalinen, poliittinen, eksistentiaalinen, poliittinen, eksistentiaalinen, eksistentiaalinen, eksistentiaalinen, poliittinen... poliittinen! Olen poliittinen. Kaikkien riemuksi poliittinen konferenssiin saakka. Kirjoitan heti poliittisen runon.


Poliittinen runo no. 5

Olen hakenut korvauksia luukulta
ei tippunut
maanantaina
tiistaina
keskiviikkona
torstaina
perjantaina
lauantaina
sunnuntaina ei mittään.

Hyvä jos rahat riittää keskikaljaan,
mutta herrat ne vaan juo Eau de Colognea.


Runokomiternin vuosikokouksen taivaalle kerääntyy kuitenkin synkkiä pilviä. Esaa Turusta nimittäin harmittaa, että Turkulaisia ei pidetä poliittisina. Esa tiuskaisee, että jos runoilija, joka on maininnut runoissaan Halosen, pussillisen kaljaa, Topin, stripparin Savosta tai kirjoittanut palindromin, olisi toisenniminen ja Helsingistä, niin kaikki pitäisivät häntä poliittisena. Varoitan teitä siellä Stadissa: Turun poliittinen runous tulee ja valtaa koko tapahtuman. Äänet joudutaan laskemaan uudestaan, kun Turun Romantiikan Grand Old Man ja samaisen kaupungin Undergroundin nopein metroseksuaali, Kanervan Ilkka, lähettää omat ehdotuksensa kera uusimpien poliittisten lemmenrunojensa komiternin sihteerin ja kaikkien (miinus yksi) tilaisuuteen osallistuvien naispuolisten runoilijoiden kännyköihin.

Hoidaks sä vielä sun puutarhaasi,
ja mahtuisko sinne yksi
ruiskaunokin siemen?
Jos ei, niin älä silti leikkaa mun juurta
vaikka terän lehdiltä vietkin.
Mä en ole omistushaluinen,
kunhan vaan et säkin sen Saulin kaa.
Sitte mä en enää ala,
ja puutarhasi voit silloin tunkea,
sanonko minne?

Katsotaan. Kumman, minun vai Iken, ehdotukset menevät paremmalla prosentilla läpi?

Kunnioituksesta

.
Viimeinen toive

Yksi vauva kuoli,
ja se haudattiin valkoisessa arkussa.
Se oli epäkunnioittavaa vainajaa kohtaan,
sillä sen vauvan viimeinen toive oli,
... että kuoltuaan se pilkottaisiin roskapönttöön .