keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Poetiikkaa 3

Minä tiedän, että te olette ihmeissänne. Onko runokorjaamo runoblogi? Onko se runousblogi? Onko se runoja, kritiikkiä, sanataidetta vai tietokonepeli? Teidän valmiit käsitteelliset kategorianne eivät kykene ottamaan haltuun runokorjaamoa. Te olette neuvottomia minun kokonaisvaltaisen/sessa taideprojektini/ssani (edessä), jossa minä ja elämäni muuttuvat taiteen subjektista sen objektiksi, niin kuin tekin. Tarvitaan vähintään Helsingin Sanomat -luokan kriitikko tai Haavikko -tason runoilija, jotta voi päästä edes vähän niinku jyvälle. Otetaan esimerkiksi vaikka L-koodi ja s-koodi teokset. Te olette ihan niinku, et mitä vittua, mutta minä olen kirjoittanut ne kolmannessa kertaluokassa. Väite, että ne ovat runoja, saa oikeutuksensa siitä, että joku uskoo jonkun uskovan, että joku uskoo niiden olevan runoja. Menitkö sekaisin? Älä masennut (kuitenkin). Kun minä selitin asian Suomen parhaan runouslehden toimituksessa, niin sielläkin ainoa, joka tajusi jutun, oli Jukka Petäjä. Mutta se ei haittaa, sillä runoni ovat niin nerokkaita (ja nerokkaita intertekstuaalisia viittauksia täynnä), että jos te ymmärrätte viisikin prosenttia näistä runoista tai viittauksista, niin te opitte jotain uutta ja merkittävää. Nytkin te joudutte miettimään, että onko tämä juttu jo ensimmäisen kertaluokan poesiaa, toisen poetiikka vai kolmannen korvapuusti, ja se tekee hyvää teidän aivoillenne. Pieni aivojumppa piristää, paitsi jos olet söpö naisrunoilija. Loogisia systeemejään rakastavat, elämästä vieraantuneet filosofit! Teillä ei ole toivoakaan runouden ymmärtämisestä. Te surkimukset! Te mitättömyydet! Saatatte osata analyysin, mutta osaatteko synteesin? Ette. Piste. Tarvitaan tiedotustukija, joka tietää, että kaikkea voidaan tarkastella teksteinä, tekstejäkin. Tai Bono. Minä kirjoitan pro Bono. Rock’n’Roll ja postmoderni viite. Esa ja Åbo. ”On se kova”, te toteatte. Mutta Fantom on kova vain koville. Varastan riimit rikkailta ja annan köyhille. Olen runottoman runon ruhtinas ja riimien kerjäläinen. Tulkaa tyköni. Muutan viisi leipää kahdeksi kalaksi, kaksi kalaa viideksi leiväksi ja Jyväskylän muutan Turuksi (koulu, hähähä!). Nyt meni maine, sano Jarkko Laine, mutta alus säilyi, jatkoi. Jatkuu.1,2,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti