Kerroin aikaisemmin, että vaikka Paavo Haavikko oli kova sähläämään, niin yleensä se ei sählännyt julkisesti, eikä sitä tarvinnut hävetä. Mutta sähläsi se toisinaan julkisestikin.
Mä en ihan tarkkaan muista miten, mutta oltiin kerran ajauduttu Paten kanssa Ähtäriin. Meiltä alkoi pikku hiljaa loppua fyffe ja mietittiin mitä tehtäisiin. Mä sain sellaisen idean, että heitetään yleisötilaisuus kirjastossa kulukorvauksen hinnalla. Mä soitin kirjastoon ja ehdotin pikaista runoilijailtaa viidenkymmenen markan korvausta vastaan. Kirjastossa innostuttiin ja keikka sovittiin seuraavaksi illaksi.
Seuraavana iltana muutaman männyn ympäröimään valkoisen kirjastorakennuksen saliin oli kertynyt aika hyvin väkeä. Laskeskeltiin Paten kanssa, että jos saadaan jokunen kuuntelija mukaan paikalliseen, niin ei varmaan tarvitse itse maksaa kaljoja sinä iltana. Tilaisuus sujui ihan hyvin ja Pate oli kovassa vedossa. Yleisö nauroi ja vakavoitui vuorotellen. Mutta sitten kesken kaiken, aivan yllättäen Pate heitti haisevat laatat siihen kirjaston lattialle. Mä näin, että se pisti sormen kurkkuun samalla kun kumartui eli se oksensi ihan tahallaan. Arvatkaa lähtikö kukaan meidän kanssa baarin ja menikö se viisikymmentä markkaa siivouskuluihin?
Kun me käveltiin kirjaston nurmikentän yli pois päin, niin mä kysyi Patelta, että minkä helvetin takia sä noin teit.
”Mä halusin vaan herättää keskustelua”, se vastasi.
Joskus musta tuntuu, etten mä oikeasti tuntenut Patea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti