matkalla (beatruno arvatenkin)

-->
-->

On kuuma, helvetin kuuma. Olen ajanut pimeässä kolme vuorokautta ja viski alkaa loppua. Ajattelen naista. Tumma ja surullinen. Minä olen mies, jota ei ole helppo unohtaa. Oli silti lähdettävä.

Matkan keskeyttää liftari. Ei minun tyyppiäni. Rasvoittuneet hiukset, pistävä tuoksu ja mies. Se sanoo nimeksensä Jack, Jack Kerouac, ja kertoo, että se on matkalla. En kysy mihin. Ei sillä olisi väliä koska tämä Dodge kulkee etelään välittämättä siitä, minne on matka.

Jossain vaiheessa viski loppuu, jano ei. Ehdotan, että pysähdymme pikkukaupungin baariin, tai en ehdota vaan pysäköin auton Le Poet –nimisen baarin eteen.

Siellä on runoilta. Open Mic, ne sanovat. Koska olen runoilija, astun itsevarmoin askelein lavalle ja vaikka suutani kuivaa ja alkoholinpuute takoo otsaani, aloitan yhden uusimmista runoistani, "On kuuma, helvetin kuuma."