...

Runokorjaamossa on lyhyt huoltokatko.

Hommailua

Tohtori Outohomma, eli miten aloin huolehtimaan ja opin olemaan nuiva

En enää tunnista lakupötköä karkkihyllyssä, enkä saa nimittää naapurin pienokaista neekeriksi. Kulttuureja on enemmän kuin osaan laskea ja monikulttuuristimistit vittuilee. Feministit puhuvat ääneen, homo lähenteli ja laukean liian nopeasti. Eikä kukaan muu välitä paitsi Jussi Halla-aho.

Silti aina yleensä. Sinua. Rakastan.

Valistusta molemmat silmät kiinni

Tieto osoitetaan näyttämällä reitti, jota pitkin tähän on tultu.

Ei näin:

Tietämisen tie vie perille
se vain estää näkemästä reittiä
jonka sokea hevonenkin tuntee.
(Miia Toivio)

vaan näin:

Tietämisen tie osoittaa reitin
vaikkei sitä aina näe
edes Miia with two eyes.

Häpeä ja katumus

Tapaaminen

Moro,
Tiedätkö millaista on elää
kun häpeää kaikkea
mitä tekee
ja mitä sanoo?
Ja silti vaan
sanoo
ja tekee.

Ai mutta, kyllähän sä tiedät.

Poutapilviä

Pentti leijailee pilvissä. Ei hyvä. Jalat maahan Pena!


Ei näin:

Andromeran pilvi syöksyy meitä, me sitä kohti
ja jo kolmen miljardin vuoden kuluttua kohdataan.
Tämän perspektiivin tahraan tietoisuuden harhalla
etsiessäni hyönteisenä itseäni kynttilänliekistä.
(Pentti Holoppa)

vaan näin:

Poutapilvi liikkuu auringon eteen, me sitä harmittelemme
mutta jo parin hetken päästä aurinko taas näkyy.
Tämän lisäksi huomaan kutiavan paukaman päässäni
kiusatessani kesän hyttystä kynttilänliekissä.