perjantai 30. huhtikuuta 2010

Vappuruno

Koska vappu ilman Vappu Pimiän haastattelua on tyhjä vappu, eikä Vappu Pimiän haastattelua näy tai kuulu, niin kirjoitetaan runo.

Vappu Pimiä vaappui vappuna pimiässä pimiössä vappaana.

Joo, oli pakko.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Poetiikkaa 3

Minä tiedän, että te olette ihmeissänne. Onko runokorjaamo runoblogi? Onko se runousblogi? Onko se runoja, kritiikkiä, sanataidetta vai tietokonepeli? Teidän valmiit käsitteelliset kategorianne eivät kykene ottamaan haltuun runokorjaamoa. Te olette neuvottomia minun kokonaisvaltaisen/sessa taideprojektini/ssani (edessä), jossa minä ja elämäni muuttuvat taiteen subjektista sen objektiksi, niin kuin tekin. Tarvitaan vähintään Helsingin Sanomat -luokan kriitikko tai Haavikko -tason runoilija, jotta voi päästä edes vähän niinku jyvälle. Otetaan esimerkiksi vaikka L-koodi ja s-koodi teokset. Te olette ihan niinku, et mitä vittua, mutta minä olen kirjoittanut ne kolmannessa kertaluokassa. Väite, että ne ovat runoja, saa oikeutuksensa siitä, että joku uskoo jonkun uskovan, että joku uskoo niiden olevan runoja. Menitkö sekaisin? Älä masennut (kuitenkin). Kun minä selitin asian Suomen parhaan runouslehden toimituksessa, niin sielläkin ainoa, joka tajusi jutun, oli Jukka Petäjä. Mutta se ei haittaa, sillä runoni ovat niin nerokkaita (ja nerokkaita intertekstuaalisia viittauksia täynnä), että jos te ymmärrätte viisikin prosenttia näistä runoista tai viittauksista, niin te opitte jotain uutta ja merkittävää. Nytkin te joudutte miettimään, että onko tämä juttu jo ensimmäisen kertaluokan poesiaa, toisen poetiikka vai kolmannen korvapuusti, ja se tekee hyvää teidän aivoillenne. Pieni aivojumppa piristää, paitsi jos olet söpö naisrunoilija. Loogisia systeemejään rakastavat, elämästä vieraantuneet filosofit! Teillä ei ole toivoakaan runouden ymmärtämisestä. Te surkimukset! Te mitättömyydet! Saatatte osata analyysin, mutta osaatteko synteesin? Ette. Piste. Tarvitaan tiedotustukija, joka tietää, että kaikkea voidaan tarkastella teksteinä, tekstejäkin. Tai Bono. Minä kirjoitan pro Bono. Rock’n’Roll ja postmoderni viite. Esa ja Åbo. ”On se kova”, te toteatte. Mutta Fantom on kova vain koville. Varastan riimit rikkailta ja annan köyhille. Olen runottoman runon ruhtinas ja riimien kerjäläinen. Tulkaa tyköni. Muutan viisi leipää kahdeksi kalaksi, kaksi kalaa viideksi leiväksi ja Jyväskylän muutan Turuksi (koulu, hähähä!). Nyt meni maine, sano Jarkko Laine, mutta alus säilyi, jatkoi. Jatkuu.1,2,

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Runo ilman rakkautta nro. 2

Minun mielessäni kävi. Sinä ja muut turhamaisuudet. Sitten ne katosivat. Eivätkä palanneet enää ikinä.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Runo ilman rakkautta nro. 1

Vihaan sinua. Vihaan sinua, enkä halua nähdä sinua ikinä. En halua nähdä sinua ikinä, ja minä vihaan sinua. Luulisin niin.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Espoon ainoa

Hän istuu kulmapöydässä,
Espoon ainoa runoilija,
ja siemailee oluttaan.

Ympärillään pyörii yksi jalkapallisti
ja daameja Stockmannilta.

Huokaillaan ja ihaillaan.

Olisipa kotonakin tuollainen mies.
Kulturelli, herkkä, sanavalmiskin.
Hikinen ja karvainen.

Minäkin haluaisin olla
Espoon ainoa runoilija.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Runo tuli housuihin

Vaikea sanoa kuinka pitkä putki oli menossa, mutta oltiin jossain vaiheessa päädytty Paavo Haavikon kotiin. Pate oli siinä kunnossa, että se lähinnä makasi lattialla hiljaa. Yht’äkkiä se alkoi kuitenkin puhisemaan ja ähkimään kovasti. Sitä kesti sellaisen minuutin verran ja lopulta se sano, että ”Tuli runo”. Mä olin ihan, että mitä helvettiä nyt, mutta kysyin siltä minkälainen runo tuli.
”Hä?”, se vastas.
”Niin, että minkälainen runo nyt tuli?”
”Hä? Sori, mut mä en tajuu yhtään mistä sä puhut...”
”No, sä sanoit, että tuli runo, niin mä aattelin jos sä lausuisit sen nyt.”
”Ääh... Ei ku mä tarkotin, et se tuli housuihin.”
”Ai sellainen saarikoskelainen runo vai?”
”Joo, just sellanen.”
Patessa oli se hyvä puoli, että vaikka se sähläsikin aika lailla, niin se ei yleensä tehnyt sitä julkisella paikalla. Sitä ei tarvinnut hävetä.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Hyvä runo

Kirjoitin tämän runon vain vittuillakseni
sinulle ja muutamalle vieläkin heikommalle.
runoilijalle.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Uusi johtamisopas (ennakkotieto)

Päivän Hesari kertoi kuvineen kahden sivun mittaisella jutulla taas uudesta johtamisoppaasta, Velhojohtajat, jonka avulla sinunkin pomosi voi huomata olevansa ihmisjohtaja Aragon, karismaattinen Gandalf tai peräti projektinvetäjä Frodo! Neuvon jättämään kihlasormukset kotiin huomenna. Mutta minäkin tajusin nyt missä raha liikkuu ja päätin vaihtaa runouden johtamiskonsultointiin. Vetäydyn kirjoittamaan teosta, joka mullistaa tähänastisen johtamisajattelun totaalisesti:

Yks Kake, Natsijohtajat. Johtaja, tunnista oma tyylisi: oletko Hitler vai Eichman?
n. 37 sivua.
Kustantaja: Alma Media
Ilmestyy jonain vuonna.

Arvostelukappaleita voi tilata kommenttiosion kautta vaikka heti.

Korjaus Wikipediaan

Ei näin:

Runous eli lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen korrektiuden sijaan tai lisäksi.

vaan näin

Runous eli, lyrikkaa on, kirjallisuuden muoto, jossa. pärjää laiskat ja heikkolahjiaisetkin.



lauantai 17. huhtikuuta 2010

Muusa

Hän oli niin lievä nainen,
että käy helvetin vaikeaksi
sanoa mistä runo kertoo.

Mainitun seikan vuoksi
tämäkin runo tahtoi
pysähtyä tähän ja nyt.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

torstai 15. huhtikuuta 2010

Pullo kirkasta

Mä olin pari viikkoa sitten Seahorsessa ryyppäämässä Aila Meriluodon kanssa. Sitä vitutti taas. ”Perkeleen Panu, mä olisin halunnut sen elämäkerran nimeksi Kirkasta lasissa, pullonrohkea. Vituttaa ku Veikko Anteroa vappumarssilla” se sanoi ja kaato lisää. ”Siinä oli sitä paitsi alunperin asiahakemisto, jossa oli sanalle ’vituttaa’ seitsemänsataayhdeksänkymmentäkolme osumaa, mutta se saatanan laajakaista sano lopuksi, et ne pitää siivota kaikki pois. Sinne ei jääny ees yhtä vitutusta. Aattele, neljäsataaseitsemäntoista sivua, eikä muka vituta kertaakaan”.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Slamming Poetry

Meitsi ei ehdi paikalle seuraavaankaan Poetry Slamiin. Mutta tässä ois meitsin satsi. Olkaa siellä hetki hiljaa ja lukekaa tää itteksenne. Täs on koko juttu.


Suurin Kaikista

VERSE

Kati ja Miia yhdessä huokaa,
Yks Kake jo lavalle tuokaa!

No, tässä on teille koko potti.
Meitsi on niin helvetin hotti.

Aksu, Teemu ja Jarkkokin häpee,
mut meitsi ei sulje mun leipäläpee.

Sieltä tulee totuus ja suoruus,
vaan seuraavaksi haihtuvi nuoruus.
(kultainen!)

CHORUS

Sillä ne tietää, et

meitsin kynä on suurin kaikista.
Sä voit vaikka viereen oikaista.
Meitsin kynä on suurin kaikista.
Me voidaan yhdessä polkaista

(... tää runo käyntiin!)


VERSE

Esa ja Tapani Suomen Turust,
nekin on kuullu tästä Gurust.

Heikkoo runoo sieltä suoltaa.
Ei hätää, Kake riimit huoltaa.

Hei (Huutomerkki), ota Oulu koppi!
Metsin runous on paras droppi!!!

Mut kun Saila hehkuu ja hihkuu ”on se niin magee!”,
niin Kake heittää vaikka Languagee.


CHORUS

Sillä Saila tietää, et

meitsin kynä on suurin kaikista.
Sen todistaa sai yks giltsi Taikista.
Meitsin kynä on suurin kaikista.
Gimmat diggaa meitsin shaitista.

(Saa tulla pyyhkimään!)


VERSE

Kake antaa Tytille viirin,
pyörimään panee sukat sisäpiirin.

Jälkeen kauden pitkän ja nuivan,
voi Timo vetää vain silkan kuivan, (sano.)

Runopojat toisiaan tanssiin hakee,
sillä naiset haluu vain yhtä Kakee.

Huonosti menee myös runomiehellä.
Ei Haukioo kiinni saatu ahvenvieheellä.
(Auta Ismo!)


BRIDGE

Niin kauan siitä on, vieläkin voin muistaa,
kun Suomineidon riimit alkoi luistaa.
(KUORO: liivit alkoi laistaa)

Mut karjalan piirakalle sanon nyt näkemiin.
Hei Henriikka, kenties uusin tapaamisiin.

Pena, Eino, Good Old Boys ei musta huoli,
mut ne tietää, että tämä on se päivä, jolloin runous.... kuoli!


VERSE

Runokorjaamo pukkaa sellaista kukkaa,
että se kiihottaa jopa Petäjän Jukkaa.

Vähäisemmät teokset matkalla kuolee,
kun Hesari meitsin pyllyä vaan nuolee.

Kaken riimit senssii meikkaa,
Siks on pakko heittää tiukkaa keikkaa.

Meitsi ottaa koko runoskenen.
Siellä runotytöt lakoo minne mä menen.
(mmm... minne mä menen?)

CHORUS

Sillä tytöt tietää, et

meitsin kynä on suurin kaikista.
Kake on sandi sekä nista!
Meitsin kynä on suurin kaikista.
Haluut sä riimin vai naimista?

(Thank you Mam!)


Vitun, vitun suomirunoutta
Vitun, vitun suomirunoutta
Vitun, vitun suomirunoutta


Meitsi on Tuli, sä oot vain Savu.
Meitsin juttu runo, sun on pelkkä tavu.

(FADE)

torstai 8. huhtikuuta 2010

Poeettisia muistoja osa 10

Yksi ilta, kun oltiin istuttu Aila Meriluodon ja Eeva-Liisa Mannerin kanssa jo aika pitkään Seahorsessa, meno alkoi käydä aika levottomaksi. Aila ja Eeva-Liisa olivat valehtelematta juoneet lähes kaksikymmentä annosta Jallua kun portsari lopulta hermostui. Se tuli sanomaan, että arvon runoilijat saavat nyt poistua ravintolassa ja heti. Runoilijat yrittivät hetken väittää vastaan, mutta ei siinä auttanut muu kuin kerätä muistivihkot pöydältä ja lähteä. Oltiin kävelemässä salin takaosasta ovelle kun Eeva-Liisa kysyi kovaäänisesti:
”Aila hei, mihin seuraavaksi?”
”En tiijä, mut vituttaa ku Jeesusta juhannuksena.... eiku, vittu PÄÄ-SI-ÄI-SE-NÄ!” Aila kailotti vastaukseksi, ja sitten ne molemmat räkätti päälle niin kovaa kuin irtosi. Mä häpesin silmät päästäni.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Poeettisia muistoja osa 9


Ette ehkä usko, mutta Aila Meriluoto on todella kova kiroilemaan. Ainoa, jonka mä tiedän kiroilleen vielä enemmän oli Eeva-Liisa Manner. Me istuttiin usein Ailan Suomeen paluun jälkeen kolmistaan Helsingissä ravintola Seahorsessa. Eeva-Liisa tapasi soittaa mulle ravintolan puhelimesta ja sanoa, että ”tuu Kake Sikalaan, mut älä tuo sitä vitun Haavikkoa mukanasi”. Mä puolestani tapasin myöntyä ja istuinkin korvat punottaen lukuisia iltoja heidän kanssaan. Mä en tiedä koska ilmaisu ”vituttaa” tuli alunperin suomen kieleen, mutta nämä kaksi naista ovat keksineet ainakin puolet sen käyttötavoista.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Tiedoksi

Olen kirjoittanut niin hyviä runoja, että niitä ei voi julkaista, koska vielä ei ole keksitty tarpeeksi laadukasta mediaa. Jos sinä pääsisit lukemaan niitä nyt, niin minun olisi pakko tappaa sinut.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Poetic Unjustice (numero 2)

Politiikassa on siirrytty kolmikannasta kolmiloikkaan, mikä tuottaa ainakin hienoa runoutta.



Poetic Unjustice (numero 2)

Kerroin julkisuudessa
avoimesti sen.
Pöh,
näitä ulostuloja,
ilman valtakirjaa,
eivät tahdo kaikkea kantaa,
ja se on uutinen.
Julkinen kiirastuli!

Hän sanoi silloin:
"Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät."

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Pääsiäisen pohdintoja

Jeesus ja runoilija. Jeesus runoilija. Jeesunoilija. Jeesilija. Jeja. Pekka Roos. Kumpi kärsi enemmän?

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Rottia

Yhtenä jouluna
paketeista löytyi
rottia ja vauvoja.

Rotat olivat kauniimpia
ja vikisivät vähemmän.

Yhtenä pääsiäisenä
munista kuoriutui
rottia ja runoilijoita.

Rotat olivat kauniimpia
ja vikisivät vähemmän.