Miinalle terveisiä!

sinä, minä, hän,
he, te, me
keitä te ootte
te pienet pojat
kun en mä tunne
teitä?

oletteko ydinihmisiä?
oletteko ihmisen olemus?
vai huutolaisen lapsia?

oletko sinä niin kuin hän,
hän niin kuin minä vai
eikö me olla yhtään niin kuin te?

siitä saitte
miten nyt suu pannaan?
taantumuksellisuuden
voimat

ihoni hilseilee
orvaskeden alta
kuoriutuu ydin
minä olen altistunut
naurulle

Kiusaus oli liian suuri

“Sukupuolielämä on tarkoitettu vain avioliittoon. Näin ollen masturbaatio vahingoittaa aviosuhdetta.” Ensimmäinen väite on tietenkin totta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä masturbaation kanssa, koska se ei ole kahden ihmisen välinen asia. (http://uskojaelama.net)

Ai, ei ole vai?

onneksi on esseistit

olisiko tämä sittenkin essee?
ei taida olla, mutta voisi olla,
jos olisin kirjoittanut enemmän
ja punnitummin.

silloin tämä olisi essee. parempi
kuin se, jossa kehutaan Morrisseyta
(joka on yksi laulaja tai muusikko.
mitä niitä nyt onkaan)

jos tämä olisi essee, niin
tämä voisi herättää keskustelua
ja
Helsingin Sanomissa tähän
liitettäisiin määre "Suomen
parasta yhteiskuntafilosofiaa
tällä hetkellä"

mutta tämä ei ole essee
se, että tämä olisi essee,
on vain kaunis uni tai
toteutumaton haave

rakkaat lukijani

kylläpä tämä on hyvä lause! ja tämä! nyt pukkaa hyvää lausetta. pitäisikö lopettaa, etteivät vähäisemmät kirjailijat masentuisi ja sortuisi epätoivossaan juomaan? ei, en voi lopettaa. minua ajaa hyvän lauseen pakko. ne tulevat pakotettuna ja ovat tosia. sellaista on minun elämäni, hyvää lausetta ja totta. nyt toivotan hyvää päivänjatkoa teille. 

onneksi on perussuomalaiset

tämä ei vielä ole runo,
mutta tästä on hyvää vauhtia
tulossa sellainen

tai ehkä tämä on jo runo
jos tämä ei ole runo, niin
minkä tämä sitten on?
jos tämä taas on runo, niin
minkälainen runo tämä on?

ja jos tämä käy runosta, niin
mikä sitten ei käy?
onko kaikki runoa?
minä, sinä, hän
ja me, te, he
kenties jopa
nämä, nuo ja ne!

nykyään, sanotaan,
runoutta ei voi välttämättä erottaa
muusta kirjallisuudesta, taiteesta, elämästä
tai kuolemasta

ei ole olemassa universaalia kriteeriä, joka
mahdollistaisi objektiivisen demarkaation
rajat häilyvät ja ne ylitetään laittomasti
onneksi on perussuomalaiset

runokaunis ja rikas

älkää näistä minun runoistani,
minulla on kirjallisuuspiirien
kolmanneksi paras perse

enkä pelkää olla vaan
olla kuin olisin niin kuin
en olisikaan (kanssasi sinun)

reittä pitkin myyntilistan huipulle
siinä mottoni – eikä koskaan takaisin

tiputtelen runojani sinne tänne
en säästele lainkaan
kaikki huomaavat, että tuossa
kulkee runomiljonääri
ja se näyttää hyvältä

kunpa soisi huomiotaan meille
edes yhden kätketyn katseen verran

matkalla (beatruno arvatenkin)

-->
-->

On kuuma, helvetin kuuma. Olen ajanut pimeässä kolme vuorokautta ja viski alkaa loppua. Ajattelen naista. Tumma ja surullinen. Minä olen mies, jota ei ole helppo unohtaa. Oli silti lähdettävä.

Matkan keskeyttää liftari. Ei minun tyyppiäni. Rasvoittuneet hiukset, pistävä tuoksu ja mies. Se sanoo nimeksensä Jack, Jack Kerouac, ja kertoo, että se on matkalla. En kysy mihin. Ei sillä olisi väliä koska tämä Dodge kulkee etelään välittämättä siitä, minne on matka.

Jossain vaiheessa viski loppuu, jano ei. Ehdotan, että pysähdymme pikkukaupungin baariin, tai en ehdota vaan pysäköin auton Le Poet –nimisen baarin eteen.

Siellä on runoilta. Open Mic, ne sanovat. Koska olen runoilija, astun itsevarmoin askelein lavalle ja vaikka suutani kuivaa ja alkoholinpuute takoo otsaani, aloitan yhden uusimmista runoistani, "On kuuma, helvetin kuuma."