.
Myönnän. Hätäilin Sinivaaran kanssa. Sen olisi pitänyt mennä tähän tapaan.
Ei näin:
Messiaaninen hetki, jota runous tavoittelee: Kun kaikki vihdoin saadaan sanottua ja
kielen olemus täyttyy, sanomaton tyhjenee siihen, ettei sille ole enää mitään käyttöä
tai tarvetta (...) Runouden ei enää tarvitse sanoa itseään runoudesi. Se sanotaan jo.
(Olli Sinivaara)
vaan näin:
Pitkä kesäloma, jota maantiedonopettaja odottelee: Kun kaikki maat on lueteltu ja
liput on läpikäyty, kartastoa ei enää tarvita, sille ei ole enää mitän käyttöä
tai tarvetta (...) Maantietoa ei tarvitse enää opettaa. Sitä opetettiin jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti