Panokset kovenee

Haa! Haukion vastaisku tuli nopeammin kuin uskoinkaan. Päivän Ilta-Sanomien päälööpissä sanotaan, että ”Niinistön Jenni-vaimo yllätti rakkausrunolla”. Rakkausruno my ass. Vaalityötä sanon minä. Yllätyskin se olisi ollut vain jos kysymyksessä olisi ollut joku muu Niinistön vaimoista kuin juuri Jenni-vaimo.

On paikallaan lähettää sananen myös runoa lehdessä kommentoivalle Tommy Tabermanille, joka suorittaa kaikkien taiteilijoiden lempiväistöliikkeen todetessaan, että ”Runoista ei koskaan tiedä ovatko niiden minä ja hän oikeita ihmisiä, koska runo ei ole mikään dokumentti. Se voi olla silkkaa kuvitelmaa, jossa voi olla vain ripaus totuutta mukana”

Jos lähes kuka tahansa kykenee tunnistamaan runoista tai kirjoista henkilöhahmoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän rakennettu oikeiden ihmisten, kuten esimerkiksi entisen työkaverin, baarituttavuuden, nykyisen tai entisen puolison näköisiksi, niin kirjoittaja ei voi paeta sanomisiaan sen taakse, että ”tämä nyt on vaan fiktiota”. Ei edes tämän blogin fiktiivinen kirjoittaja. Palamme kaikki helvetin tulessa.


Ei näin:

On ilta, mies ja nainen laskevat ahvenverkkoja
merilokki hautoo laiturin tukipuiden alla
kitukasvuiset koivut nyökkäilevät tuulen puuskittaisille kysymyksille
lahdella kaartelee yksinäinen pilkkasiipi
vastakuoriutuneiden kolmipiikkien parvi lävistää vedenpinnan
tuvan ikkuna huurtuu koiran uteliaasta hengityksestä
(Jenni Haukio)

vaan näin,

On 2010, mies ja nainen kalastelevat ääniä
demari väijyy heti kotioven takana
kitukasvuiset ehdokkaat nyökkäilevät tenttaajan idioottimaisille kysymyksille
torilla kaartelee yksinäinen ilkkakanerva
vastavalmistuneiden kokoomusnuorten parvi läikyttää olutta
kotimme ikkunat huurtuvat naistenlehtien fantsuista jutuista

Presidenttiehdokkaan morsian

Jenni ei ehkä tiennyt olevansa poliittinen. On siis politisoitava jälkikäteen. Oppia ikäero kaikki. Toivottavasti Sale on oppinut nuorikkonsa kanssa, että käsisuudelmaa antaessa tulee kumartaa kämmenselkää kohti, eikä pidä nostaa daamin kättä päästäkseen haistelemaan kainalohikeä: ei näin vaan näin.

eikä näin:

Tule kun joelta nousee aamusavu

kun ensimmäinen työmies ylittää sillan
ja kaihtimet ikkunoissa lehahtavat korkeuksiin

katso suoraan huoneeseeni valoisana aamuna

yhdentoista maanosan karttakirjat pöydällä
tuuli käy kaakkoon ja itään, viileä
kuin silmistä iholle siirtyvä muisto, heinäkuu

lattialankkujen alla nariseva
väsynyt hiljainen rytmi

saavu minulle kasvot paljaina
lue pyytämättä valkoisten taulujeni tummuva teksti,


vaan näin:

Tule kun toreilta nousee vaalihumu

kun ensimmäinen työväenpresidentti ylittää pitkänsillan
ja kannatuslukemat mittareissa lehahtavat korkeuksiin

katse suoraan gallupeihin vaaliaamuna

yhden ja toisen kansalaisen äänet kopissa
tuuli kävi vasempaan ja Itälän Ville
kuin Turusta Brysseliin siirtynyt muisto, vaalit 2006

ääntenlaskennan jälkeen nariseva
väsynyt 1/2 villi ukko

saavu minulle lainatulla Fiat Puntolla
lue tilattujen valkoisten äänestyslippujen punertava teksti

Aina ei jaksa olla poliittinen

Runo numero 34,2

En tiedä
miten sanoisin
sen kauniisti,
ja juuri siitä
tai mahdollisesti
parista muustakin
syystä johtuen,
tämä on
täysin paska
runo.

Yksityinen on poliittista

Poliittisen kauteni kierrokset vain nousevat.


Poliittinen on yksityistä

Matti Vanhanen on niin tylsä ihminen, että toimittajatkin tapaavat tiedustella mitä hänelle ei kuulu. Matti vastaa, että se ei kuulu toimittajille kuuliko hän Keskustan kassakoneen kilinän ja jos kuuluu, niin miksi sitten kyselette. Kyseessä on yksityisasia, jonka kertomisesta voi joutua oikeuden kuultavaksi.

Politrukki

Juuri kun! Minun piti aloittaa eksistentialistinen kauteni, mutta nyt ne jo huutavat poliittisen runouden perään. Vieläpä ehdotukset sisäpiirin ulkopuolelta ovat tervetulleita. Ovatkohan vaan? Ehdotukset, tarkoitan. Kokeillaan. Ehdotan, että siellä pidetään workshoppi kokeellisesta poliittisesta runoudesta.

Mutta! Olisinko eksistentiaalinen vaiko poliittinen? Eksistentiaalinen, poliittinen, eksistentiaalinen, poliittinen, eksistentiaalinen, eksistentiaalinen, eksistentiaalinen, poliittinen... poliittinen! Olen poliittinen. Kaikkien riemuksi poliittinen konferenssiin saakka. Kirjoitan heti poliittisen runon.


Poliittinen runo no. 5

Olen hakenut korvauksia luukulta
ei tippunut
maanantaina
tiistaina
keskiviikkona
torstaina
perjantaina
lauantaina
sunnuntaina ei mittään.

Hyvä jos rahat riittää keskikaljaan,
mutta herrat ne vaan juo Eau de Colognea.


Runokomiternin vuosikokouksen taivaalle kerääntyy kuitenkin synkkiä pilviä. Esaa Turusta nimittäin harmittaa, että Turkulaisia ei pidetä poliittisina. Esa tiuskaisee, että jos runoilija, joka on maininnut runoissaan Halosen, pussillisen kaljaa, Topin, stripparin Savosta tai kirjoittanut palindromin, olisi toisenniminen ja Helsingistä, niin kaikki pitäisivät häntä poliittisena. Varoitan teitä siellä Stadissa: Turun poliittinen runous tulee ja valtaa koko tapahtuman. Äänet joudutaan laskemaan uudestaan, kun Turun Romantiikan Grand Old Man ja samaisen kaupungin Undergroundin nopein metroseksuaali, Kanervan Ilkka, lähettää omat ehdotuksensa kera uusimpien poliittisten lemmenrunojensa komiternin sihteerin ja kaikkien (miinus yksi) tilaisuuteen osallistuvien naispuolisten runoilijoiden kännyköihin.

Hoidaks sä vielä sun puutarhaasi,
ja mahtuisko sinne yksi
ruiskaunokin siemen?
Jos ei, niin älä silti leikkaa mun juurta
vaikka terän lehdiltä vietkin.
Mä en ole omistushaluinen,
kunhan vaan et säkin sen Saulin kaa.
Sitte mä en enää ala,
ja puutarhasi voit silloin tunkea,
sanonko minne?

Katsotaan. Kumman, minun vai Iken, ehdotukset menevät paremmalla prosentilla läpi?

Kunnioituksesta

.
Viimeinen toive

Yksi vauva kuoli,
ja se haudattiin valkoisessa arkussa.
Se oli epäkunnioittavaa vainajaa kohtaan,
sillä sen vauvan viimeinen toive oli,
... että kuoltuaan se pilkottaisiin roskapönttöön .

A. W. soinnuttelee

Kaikki mitä ylipäänsä voi tehdä on jo tehty täällä, mutta ehkä sanaselle löytyy tilaa Runokorjaamossakin.

Ei näin

Istun pöydän ääressä runkkaamassa
Kun luukusta mätkähtää
Nippu kädettömien tekemiä postikortteja
(A. W. Yrjänä)

vaan näin

Pöydän äärellä nenääni kaivan
Kun pöydälle tipahtaa
Räkäpallo, vaikkei minulla ole edes nuha
.

Haen päällystakkini

Ne ei tiedä, että mäkin olin yliopistolla. Vai tietääkö? Kohta tietää.

Ei näin:

jumalainen ulsteri jumalainen
aristoteles arles portaat ylös alas morfogeneesi ulsteri
aristotelinen hiljaisuus ympäröivät todella puhdas
tarkoitus koloristinen marcuse
portaat johtavat ylös huoneeseen
(Juhana Vähänen)


vaan näin:

Jumalainen päällystakki... sanoinko jo, että jumalainen?
Aristoteles, Arles, portaat ylös ja alas, elinten muovautumisen käynnistyminen, päällystakki.

Aristotelinen hiljaisuus

Ei sittenkään! Ympäröivät! Todella puhdas!
Tarkoitus, värivaikutusta tehokkaasti hyväksikäyttävä, Marcuse!

Ilmainen neuvo: Tikapuut johtivat ylös, aina yliopistolle saakka. Ne on tarkoitus heittää pois.

Arizone

.
Sano Vatanen

Kesäkuu oli normaalia kylmempi
ja puhuvat ilmaston lämpenemisestä
punavihreät paskiaiset
luulevat olevansa parempia kuin minä
mutta ne ovat väärässä
ne ei tiedä millaista on ajaa
soratiellä tuhatta ja sataa

minä olen edustava, sulava ja tunnettu
ja asun sentään Ranskassa
olisin kuulunut parlamenttiin
Lasse Lehtinenkin sanoi niin
vitut
.