Missä kaksi tai useampi runoilijaa kokoontuu, siellä on ainakin yksi runoilija, joka pauhaa runouden siunatusta kokemuksellisuudesta. Ovatko pauhaajat koskaan pysähtyneet miettimään miksi kokemuksellisuutta tai tunteita painottava runo olisi arvokkaampi kuin runo, joka pyrkii häivyttämään kirjoittajan, objektivoimaan, unohtamaan yksittäisen kokemuksen ja tunteet?
Kertokaa miksi runojen pitäisi lähestyä NYT-liitteen kolumneja, joissa Riku Siivonen kertoo tänään ajatelleensa laittaa huoltoasemabaari-tyylistä raastetta tarjolle kun tulee tuttuja kylään? Tässä kohtaa runous kulkee typerimmän tv-viihteen ja onnettomimpien juorutoimituskäytäntöjen perässä apinoimalla näiltä huomaamattaan alkeellisen human interest –näkökulman: Älä kirjoita asioista, vaan kerro lukijalle mitä sinä viisi minuuttia sitten satuit ajattelemaan, miltä sinusta nyt tuntuu ja millanen sä oot! Onnetonta tässä on nimenomaan se, että kokemuksellisuutta ja tunteiden ilmaisua korostavat runoilijat eivät tunnista, että kyseessä on jokseenkin latteaksi käynyt yleinen tendessi. Jos runoilija olisikin tekemässä itsestään brändiä, hakemassa tietoisesti julkisuutta ja mammonaa, niin asiat olisivat hyvin. Business as usual. Mutta ikävä kyllä, he pitävät tällaista kirjoittamista itsessään arvokkaana, itsessään muuta parempana. Vain harva, jos niinkään moni, huomaa kysyä miksi kirjoittajan itsensä tykötuova kirjoitus olisi parempaa kuin kirjoittajan persoonan häivyttävä? Ei ole mitään syytä miksi teksti, jossa raportoidaan omista kokemuksista ja tunteista olisi parempaa kuin vaikkapa maailman ympäristön tilaa kirjoittajasta helvetin kaukana tuotettujen tilastojen avulla käsittelevä teksti. Eikä runouden genre muodosta poikkeusta.
Mitä ajattelin tänään
Onpas täällä kylmä... Pitäisiköhän vaihtaa autoa... joku on tällä viikolla naarmuttanut sen maalipintaa tahallaan. Helvetin raggarit. Tai sitten se on tämä suomalainen kateus. Jos vähänkin menestyy, niin heti ovat kateelliset kampittamassa... Ai saatana, tuo naapurin vaimo on tiukka pakkaus! Se taisi vähän vilkuilla. Ettei vaan olisi kiinnostunut. Pitäisikin kutsua Anne ja Pekka kylään joku kerta ottamaan vähän bissee ja saunomaan. Mutta kylläpäs tuo ihottuma kyynärtaipeessa kutiaa tänään.
Muun muassa tällaisia asioita tuli mieleeni tyttäreni hautajaisissa.
.
On puhuttava tismalleen siksi, että puhuminen voidaan saattaa naurunalaiseksi kuten tässä. Tarvitaanko muita syitä?
VastaaPoista(Puhumisella tarkoitan tässä tietenkin kirjoittamista.)
Teleologiset syyt on kielletty.
VastaaPoista