maanantai 5. syyskuuta 2011
pilkkua viilaten ja höyläten
Olen vihoviimeinen ihminen saarnaamaan etiikasta tai moraalista. Sanon kuitenkin jotain vastuusta. En ole ihan varma kuinka tosissaan Silvia & co. (piiri, jos haluatte) on sitä mieltä, että tekstin lopussa oleva pilkku irrottaa kirjoittajan tekstistään ja tekstin maailmasta. Näyttää kuitenkin siltä, että tällaista käsitystä edustetaan (TJEU: http://www.luutii.ma-pe.net/?p=496 ).
Kirjoitin ”näyttää”, koska en tiedä varmasti. Kirjoittaja kun käytännössä kieltäytyy samomasta mitään teoksestaan ”Runoilijan huoneentaulu”, josta käydään keskustelua aina Parnasson sivuja myöten. ( Runoilijan huoneentaulu: http://sarolehti.wordpress.com/2011/08/15/runoilijan-huoneentaulu-2/ ) Kirjoittaja vain ehdottelee tekstin lopettavaan pilkkuun vedoten, että ehkä teos oli vain performanssi tai jotain, funtsikaa ite, eli pakenee fiktion taakse.
Minä uskon, että se oli performanssi ja proosaruno, jollaiseksi kirjoittaja sen myös mainitsee Luutii-blogin keskusteluissa. Se on kuitenkin jotain muutakin. Teot, taide tai mikä milloinkin ylittää aina tekijän intentiot ja varsinkin silloin jos teksti on luonteeltaan selkeän provosoiva, liittyy todellisiin ihmisiin ja keskusteluihin. Tekijä voi pidättäytyä kommentoimasta vedoten ties kuinka moneen taiteilijaan, joka on julistanut, ettei teoksia pidä selitellä, mutta tästä seuraa myös se, ettei teoksen saamasta vastaanotosta tule valittaa. Teoksen voi jättää heitteille, mutta silloin altistaa itsensä sen mukaiselle kritiikille.
Koska kuitenkin olen skeptinen kaikenlaisia universaaleja sääntöjä kohtaan, en halua sanoa, että kirjoittajan on syytä osallistua tosissaan keskusteluihin ja otettava vastuu teoksesta ja sen kohtalosta. Nähdäkseni on teoksia, jotka voi huoletta jättää selityksiä vaille, mutta silloin kun teos selvästi viistää maailmaa sen ympärillä, tarkoittaa vastuun kantaminen sitä, että tekijä osallistuu keskusteluun tosissaan ja yrittää vastata sen herättämiin kysymyksiin,
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos, Kake, tekstilleni suomastasi huomiosta. Olet oikeassa aivan kaikessa, mitä yllä sanot. Syy siihen, miksen sen kummemmin "osallistunut" Huoneentaulun jälkeiseen kommentointiin on se, ettei minulla ollut mitään sanottavaa. Keskustelu oli vain loputonta jankkaamista väitteistä "Sisäpiirejä on" – "Eipäs ole". En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta tuollainen ei ole mielestäni kiinnostavaa eikä herätä mitään kysymyksiä, joihin haluaisin tosissani vastata.
VastaaPoistaJos mielipiteeni maailmaa viistävistä asioista kiinnostavat, niitä voi jatkossakin lukea ainakin Säröstä, Särön blogista ja Mustekalasta.
Halipusu,
Silvia
En ymmärrä miksi teoksen saamasta vastaanotosta ei saisi valittaa?
VastaaPoistaSilvia Hosseini kirjoitti ja valitti omalla nimellään, aivan tosissaan, Luutiin keskustelussa, ja tarjosi jopa selityksen teokseensa - se vain ei tuntunut kelpaavan.
Minne asti hänen vastuunsa voisi tämän jälkeen ulottua? Pitäisikö hänen tulla annostelemaan nukahtamislääkkeet niille, joilta Huoneentaulu vei yöunet siinä esiintyvän rajun pilkan vuoksi?
En myöskään ymmärrä millä tavalla Huoneentaulu liittyy "todellisiin ihmisiin". Jos sinä tai Maaria tunnistatte todellisia ihmisiä tekstissä, olisi mielenkiintoista kuulla keistä siinä puhutaan.
Myös pilkun taakse pakeneminen on mielenkiintoinen syytös, kun sen esittää ensin anonyymi toimittaja Parnassossa, ja toisaalta nimimerkillä kirjoittava blogaaja, jonka henkilöyttä ainakaan minä en tiedä.
- Silvian perässä laahustava & co.
& co? kuka? leviääkö anonyymina esiintyminen kuin tauti, esimerkiksi halaamalla? kysyy Mark
VastaaPoistaSilvia: pusihalipusu,
VastaaPoistaLipsahti tuollainen yhdensananrunoperformanssi tuohon. Oikein punastuttaa!
Tietenkin kaikki lukevat Säröä ja Mustekalaa!
Anonyymi: nimimerkistä valittaminen on vähän hassua kun kirjoittaa itse anonyyminä. Mutta minä olen aina myöntänyt, että tämä nimimerkin käyttäminen on jollain tapaa ongelmallista - ainakin joissakin tilanteissa. En julistaudu väärinymmärretyksi enkä pyhimykseksi. Nimeni varmaan paljastuu joskus (ja sitä tuskin tunnistetaan). Paljastumisella ei ole niin väliä, mutta kun aloitin tämän blogin nimimerkillä (en silloin osannut kuvitella, että joku kiinnostuisi höpinöistäni), niin toistaiseksi mennään näin.
Vastaanotosta sopii valittaa, mutta jos ei itse suostu avaamaan kunnolla, että miksi se vastaanotto meni vikaan ja kertomaan, että mitä oli itse tekemässä, niin juttu jää puolitiehen. Silvia siis nähdäkseni avannut tekstiään vaan heitteli "ehkä se x tai y" -tyylisiä vastineita, jotka ovat enemmänkin keskustelulla leikkimistä kuin keskustelun käymistä (vai onko jossain joku selitys, jota en ole lukenut?).
Todellisista ihmisistä. Siinä ei tietenkää viitata keneenkään henkilökohtaisesti suoraan vaan runokeskustelua aktiivisesti mm. blogeissä käyviin ihmisiin. Olen minäkin tuollaisia kirjoitellut, mutta pakene sen taakse, että juttuni olivat vain fiktiota (nimimerkillä kirjoittaminen on eri asia ja siitäkin voidaan minun puolestani keskustella)
Mark Mallon: anonyymina esiintyminen on tämän blogin levittämä tietokonevirus.
yK
Ai niin, vielä sananen nimimerkkeydestä. Se kun tuntuu aina välillä nousevan esiin.
VastaaPoistaTosiaan, olen tietenkin hieman omituisessa asemassa näissä keskusteluissa, vaikka en ihan ainoa nimimerkkierkki olekaan. Kommenttieni asia ei kuitenkaan muutu mihinkään sen vuoksi, että nimmerkki kirjoittaa ne. Nimimerkkeys tekee ainoastaan minusta persoonana hieman iljettävämmän.
"Nimimerkkeys tekee ainoastaan minusta persoonana hieman iljettävämmän."
VastaaPoistaEi, vaan salaperäisemmän, kiehtovamman, sankarillisemman ja mystisemmän. Niinku elokuvissaki kaikki anomuumit on joko hyviä tai pahoja, siis niinku aina ääripäässä, nii oot säkin. Jos haluut joskus rikastua kunnolla, laita mulle meiliä.
Aksu, "jos haluut joskus rikastua kunnolla, laita mulle meiliä". Runomaailman ensimmäinen nigerialaiskirje? Pistänkö mailiin myös pankkitilini?
VastaaPoistaNo oishan se tietysti hyvä. Sit olis vielä pari tekijänoikeuspaperia allekirjotettavaksi. Sellaisia kosmeettisia protokollajuttuja, ju nou.
VastaaPoista