kuinka paljon voi hävettää? tuntuu, ettei aikuisuuteni välity lukijoille. epävarmuus on kaikista pahinta. tarvitaan todisteita. jotain sellaista, joka antaa täyden varmuuden. jotain, jota kukaan ei voi epäillä, edes se yksi runoilija jyväskylästä (on siellä muitakin, mutta tarkoitin – tiedättehän). miten kun sitäkin voi epäillä. ja sitä. ja sitä. luetteloa voisi sitäpaitsi jatkaa loputtomiin, vähän niinkuin anteeksipyytelyä. mutta me emme ole japanilaisia (ainakaan kaikki) ja siksi lopetamme tähän. tarvittaisiin aksiomaattista runoutta, jonka sisällä totuudet ovat tautologioita. kuka lähtee mukaan? hei, kuka lähtee kimppaan? ei sitten. ei se ollut niin hyvä idea. minullakin on ollut parempia. mutta minä olen koska. tällaista mietin tänään. aikuisten oikeasti.
sanoinaikuinentietäisi
VastaaPoista