Immanuel Kant arvosteli kokeellisen runouden. Teos Kokeellisen runouden kritiikki (2008 – lopun ajat) ei maininnut nimeltä ainoatakaan runoilijaa eikä siinä ei viitattu yhteenkään runoon, vaan se käsitteli kokeellisen runouden a priorisia periaatteita.
Katso myös: Kant, Immanuel (2000 – lopun ajat): Puhtaan älymystön kritiikki (Internet, Suomi) & Monikulturistien kritiikki (Internet, Suomi)
Kantista kun puhutaan, on tarpeen ottaa erikseen esille hänen kategorinen imperatiivinsa, jota hän käytti perustaakseen kokeellisen runon poetiikan kaiken runouden poetiikaksi.
VastaaPoista1. Kirjoita aina siten, että runosi perusteella voidaan muodostaa yleinen poetiikan laki.
2. Kohtele kaikkia runoja, myös omiasi, ikään kuin ne olisivat runoutta runouden vuoksi, älä koskaan pelkkinä välineinä.
3. Kirjoita aina niin kuin runoutesi olisi esteettisiin periaatteisiisi nojautuva yleismaailmallisen poetiikan dogmi.
4. Kirjoita aina niin kuin olisit esteettisine periaatteinesi poetiikan kuningaskunnan lakeja säätävä jäsen.
Pitääkö muuten olla kuollut voidakseen tutkia kuolemaa?
VastaaPoistaTarkasteltaessa I. Kantin multikuturaalisia kantoja merkittävimmäksi tekstiksi nähdäkseni nousee hänen pääteoksensa Puhtaan rodun kritiikki, jossa tärkeäksi nousee kysymys maahanmuuttokeskustelun mahdollisuudesta ylipäätään.
VastaaPoistaKantin mukaan keskustelijoiden tiedollisten kykyjen analyysi osoittaa monien maahanmutto- ja rotukysymysten olevan tosiasiassa ratkaisemattomia, sillä ne koskevat valtiomme rajojen ulkopuolista, ns. transsendenttia, aluetta. Tällaisia ovat evoluutiopsykologian pohdinnat ihmisluonnon essentiaalisuudesta, yksinkertaisuudesta, olemassaolosta ja vuorovaikutuksesta materian kanssa sekä rodun antinomiat koskien sen alkua, ensimmäistä syytä, populaation ääretöntä jaettavuutta sekä vapaata tahtoa ja determinismiä. Lisäksi ratkaisemattomiin maahanmuuttoongelmiin lukeutuu aidon, rehellisen pakolaisen olemassaolo, jolle hän esittää kolme mahdollista mutta lopulta riittämätöntä todistusta: välttämättömän olion ideaan perustuva ontologinen, ensimmäiseen syyhyn perustuva kosmologinen ja maailman tarkoituksettomuuteen tai epätäydellisyyteen perustuva fysiko-teologinen todistus.
Kant ei kuitenkaan jätä rehellisen pakolaisen ongelmaa avoimeksi, vaikka katsookin sen järjellä ratkaisemattomaksi. Käytännöllisen maahanmuuttokeskustelun kritiikissä Kant ottaa nimittäin kantaa ihmisluonnon olemattomuuden lisäksi rehellisen pakolaisen olemassaoloon, joita hän pitää myös käytännöllisen järjen postulaatteina. Ihmisluonnon olemattomuus on Kantin mukaan postuloitava, jotta olisi kohtuullista vaatia ihmisiä tavoittelemaan ihmiselämässä saavuttamatonta eettistä täydellisyyttä. On syytä muistaa, että Kantin mukaan olentoa voidaan velvoittaa vain sellaisten asioiden suhteen, jotka hän on teoriassa kykeneväinen tekemään. Rehellisen pakolaisen olemassaolo meillä on puolestaan oikeus postuloida, koska Kantin mukaan eettinen elämä ei millään muotoa takaa onnellista elämää: vaativaa moraalilakia on helpompi seurata, jos voimme samalla toivoa, että sen seuraaminen palkitaan lopulta.
Lähde: http://www.filosofia.fi/node/2422