minun ei pitänyt sanoa runo

Miten minä menin tällaisen runon kirjoittamaan?
Tämä herättää myötänoloutta minussa itsessänikin.
Olisinpa ollut edes humalassa tai olisi jokin muu syy,
johon voisin vedota. Mutta minä olen täysissä sielun
ja ruumiin voimissa. Voi hirvitys! Voi pyhä Johannes!
Miten voin toipua tästä? Uskallanko enää koskaan
näyttäytyä julkisuudessa? Uskallanko enää koskaan
katsoa äitiäni silmiin. Minkä häpeän olen saattanut
sukuni ylle! Olisi pitänyt vaan pelata sählyä ja käy-
dä elokuvissa. Mutta sellainen ei riittänyt! Ei. Oli ihan
pakko kirjoittaa runo! Nyt kaduttaa. Pitäisi aina miet-
tiä ennen kuin tekee. Jälkikäteen on myöhäistä [tau-
tologia]. Mitä äitini aina sanoi? Lihat pitää syödä mut-
ta perunat saa jättää! Miksi en kuunnellut ja ottanut
opikseni? Minusta piti tulla runoilija! Oi, jospa saisin
olla runoilija. Kaikkien ihailema runoilija, joka yhdis-
tää kansan. Kuinka saatoin edes kuvitella sellaista?
Minä, turkulaisen tv-lupatarkastajan poika! Herätys!
Ei tv-lupatarkastajan pojista tule runoilijoita, ei edes
huonoja runoilijoita. Mutta minä pidän sinusta. Ja jos
sinäpitäisitminustaedesihanvähän, niin olisin onnelli-
nen. Jos en voi saada hyväksyntää runoilijana, niin
voisinko olla sinun ystäväsi? Sinä voisit hymyillä mi-
nun hassuille pikku tavoilleni. Vai onko noloa edes ky-
syä sitä? TAAS olisi pitänyt miettiä ennen kuin tekee.
TAAS kaduttaa, TAAS hävettää. Voi miten noloa! Ko-
ko internetin edessä! Nolasin itseni koko internetin
silmissä. Voiko tätä paikata millään? Voinko korjata
tekojani vai meneekö aina vain pahemmaksi? Inter-
net, kuule! Minä olen syönyt tänään puuroa ja juonut
mehua (appelsiini). Voi ei! Ei olisi pitänyt paljastaa!
Muut syövät kampasimpukoita ja oluella ruokitun hä-
rän fileetä. Perunat saa jättää! Olisinpa kuunnellut
äitiäni. Voisin kertoa internetille, että perunat vain
jäi, kun minä poika pistin illallisen poskeeni! Join
löydöksi luokiteltua viiniä ja luin ääneen internetissä
julkaistuja löytörunoja. Voi ei, taas runoja! Minun ei
pitänyt sanoa runoja. Minun piti unohtaa runot ko-
konaan. Mitä ne ovat minua ikinä hyödyttäneet?
Runot ovat tuottaneet minulle vain häpeää, nolout-
ta ja jonkin melko vaikeasti määriteltävän tunteen.