sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

paavo haavikon paluu


Ette arvaa mitä minulle tapahtui eilen. Oveeni koputettiin illalla kymmenen aikaan. Kun avasin oven, niin kynnyksen toisella puolella seisoi Paavo Haavikko. Hämmästykseni oli suuri, mutta koska me olimme tunteneet toisemme todella hyvin, niin pyysin hänet sisään. Sisälle päästyään Pate sanoi ymmärtävänsä, että olen ihmeissäni, ja kertoi vain lavastaneen kuolemansa. Sitten me juteltiin tästä uudesta runoudesta ja kaikesta sen ympärillä vellovasta keskustelusta. Lopulta Pate väsähti, kello oli jotain neljä aamulla, ja sanoi, että sen pitää mennä. Se asteli reippaasti kohti ulko-ovea. Ovella Pate kuitenkin vilkaisi minua päin ja sanoi, ettei se oikeasti lavastanut mitään ja että se oli kuollut ihan oikeasti. Täytyy olla akateemikko, että voi keksiä jotain tuollaista.

1 kommentti:

  1. No en kyllä hämmästy enää mistään. Minulle tuli eilen (ai, klo on jo yli puolen yön) no toissa päivänä (la) uusin tuttavani Stefan Moster kirjansa Nelikätisen soiton mahdottomuus mukanaan, ja hän kehui kirjaansa joksikin ihmeeksi eli Saksojen yhdistymisen jälkiseurauksista kertovaksi ihmismielen mykkyröitä kuvaavaksi maapallon ympäri purjehtimisesta (loistoaluksella) ja sen vetonaulana olevan musiikin yhdistävästä tekijästä, johon naulaan jäin kiinni, enkä turhaan. Mutta päivä siinä meni (526 s.)ja välillä jo toivoin, että vieras lähtisi, mutta silti piti merkitä muistiin kappaleet, joita siinä soitettiin ja ei soitettu. Tänäään (siis eilen) piti vielä kuunnella ne kaikki. Ja siihen änkesi väliin vielä Kari Hotakainen Ihmisen osansa kanssa, ja tämäkin aurinkoinen päivä ennätti pimentyä, ennen kuin olin selvinnyt niistä ja lisävieraista, jotka tulivat siinä rytäkässä ja niillä oli mukanaan koira, joka oli ihmeen levoton, mutta totteli ja häpesi kun pudotti pöydältä laatikon, jossa oli rynnäkkökiväärin patruunoita (yhdellä vieraista oli pyssy mukanaan, kun se oli menossa harjoittelemaan ampumista) ja kun ne lähtivät teet ym. juotuaan, niin arvaa, olinko uupunut? Olin. Hotakainen on vasta sivulla 203 (tarkistin) ja sen aion vielä lukea loppuun, ennen kuin pääsen nukkumaan. Joten sinnepäin maailmaa vaan hyvän yön toivotukset ja siellä varmaan jo nukutaan. Shh... poistun hiljaa. Anteeksi häiriö.

    VastaaPoista