jälkijoulut

nakkikioskilla turkulaisten

       runoilijain kanssa pellon laitaa

   ja derrida myös

soitin aina derridalle eppu
normaalia ja sanoin, että
se on ludwig van beethovenia
se meni läpi joka kerta, koska
derrida ei kuullut eroa

sitten me juotiin derridan kanssa kielemme solmuun, me joimme poesian paikalle. ne kysyivät, kuka tuo on. minä vastasin, että se on derrida, jacques derrida. filosofi, jota pidetään dekonstruktion kehittäjänä. hän on aikamme kiistellyimpiä filosofeja.

ahaa, sanoi nalle puh, karhu, jolla on hyvin pienet aivot. ahaa, sanoi koko baari ja aika tuntui pysähtyvän. baarimikko rikkoi hiljaisuuden ja osoitti nurkassa makaavaa sateenvarjoa. "se on nietzschen. hän unohti sen tänne. voisiko herra professori derrida kenties palauttaa sen omistajalleen?". derrida sanoi, että nietzsche on kuollut. baarimikko käski derridaa lopettamaan postmodernin höpötyksen ja lykkäsi sateenvarjon derridan käteen. känninen derrida kysyi, mitä tämä oikein tarkoittaa.

"se merkitsee sateenvarjoa, sateenvarjon unohdusta, maailmaa under fuzzy hermeneutical umbrella", vastasi puh, joka ei ollut juonut vielä kovinkaan monta annosta alkoholia. derrida komensi puhia lopettamaan paskan [merde] puhumisen [parole vrt. discours].



   tässä vaiheessa nimetön
   trulkuainen rjnouiilja
   mainitsi kolme kaveriaan
                               nimeltä

   teemu manninen
   henriikka tavi ja
   joku jyväskyläläinen,
   jonka nimeä minä
                                en muista

   kirjoittivat tällä
   välin 678 runokokoelmaa


eikä kello ollut vielä
kymmentäkään

sitten kello oli melkein
kymmenen

ja hetken päästä tasan
kymmenen

siitä ei kulunut kuin hetki, ja kello oli jo vähän yli
kymmenen

sillä välin tämän runon tekijä heräsi henkiin
ja kirjoitti kaiken ylös tulevia runoilijoita varten
(runoilija on aina tulemisen tilassa. on tultava
aina uudestaan.)

eeppinen jälkijoulu, totesi mc nikke t kinnusen sylistä