torstai 31. tammikuuta 2013

äärirunoilija olennaisuuksien parissa



ääriääriääriääri
ääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääriääriääri
ääriääri
ääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääri
ääriääriääri
ääri
ääri
ääriääriääriääriääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääriääriääriääriääriääriääriääriääriääriääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääri

ääriääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääriääriääriääri
ääriääri

ääriääriääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääriääri
ääriääriääriääriääriääri
karriääri

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

sieltä, täältä

huominen,
vihaaminen,
jatketaan,
ollaan niin kuin
ei oltaisikaan
hyvä,
hyvä vastaanottaja

ilmeisesti,
luultavasti,
ennemminkin

toivon, että vielä
joskus minulla olisi
jotain sanottavaa

vaan mikä minä
olen näitä ihmettelemään
että mitä, kuka, miten,
koska, missä ja minkä
tähden

sisustusarkkitehti,
matkaopas ja
pitkä näyttävän
näköinen nainen
24 h vuorokaudessa
hyvä boogie &
joku Jaajo

siinä sitä on
ihmettelemistä
kyllä kelpaisi,
maistuisi minullekin
kaikki mistä olen
aina haaveillut

jos menen nyt
nukkumaan, niin
voisiko kaikki
olla totta aamulla,
toden totta?

pitäisi vielä viitata
itseensä ja runouteen
se on minun tavara-
merkkini

kohti, ohi, yli,
alta, päältä,
keskeltä
kah  tia

merkkini

kohti, ohi, yli,
alta, päältä,
keskeltä
kah  tia

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

korva uksia

oletko ansainnut enemmän kuin
ansaitsisit? jos olet, niin missä s
e kaikki on? onko korvattu kaik
ki korvaamisen arvoinen? onko v
akuutuksesi kunnossa?

minä olen korvaamaton. minulle
on turha edes ehdottaa korvauksi
a edes. korvaus on loukkaus minu
a kohtaan, kirjastojen ylimielistä
käyttäytymistä. luulevat olevansa
parempia kuin minä.

eivät ne ymmärrä kirjallisuudesta
yhtään mitään. niillä on hyllyt täy
nnä kirjoja, joita ne eivät ole edes
lukeneet. esittävät kultturellia. kir
jat ovat niille statussymboleita joi
lla voi tehdä vaikutuksen vieraisii
n.

suuret tulot, suuret tulot. mannek
iineilla on suuret tulot. kuka puto
aa ensimmäisenä? kenet äänestet
ään ulos. kuka pääsee palautuslu
ukusta takaisin?

lauantai 5. tammikuuta 2013

tiedote 5.1.2012


julkaisuvapaa: heti

kilpailukyky. tahrana kilvessäni. se ei lähde kulumallakaan pois, eikä kukaan usko, kun sanon, että on pakko. kilpailukyvyn vuoksi.




tiistai 25. joulukuuta 2012

jälkijoulut


nakkikioskilla turkulaisten

       runoilijain kanssa pellon laitaa

   ja derrida myös

soitin aina derridalle eppu
normaalia ja sanoin, että
se on ludwig van beethovenia
se meni läpi joka kerta, koska
derrida ei kuullut eroa

sitten me juotiin derridan kanssa kielemme solmuun, me joimme poesian paikalle. ne kysyivät, kuka tuo on. minä vastasin, että se on derrida, jacques derrida. filosofi, jota pidetään dekonstruktion kehittäjänä. hän on aikamme kiistellyimpiä filosofeja.

ahaa, sanoi nalle puh, karhu, jolla on hyvin pienet aivot. ahaa, sanoi koko baari ja aika tuntui pysähtyvän. baarimikko rikkoi hiljaisuuden ja osoitti nurkassa makaavaa sateenvarjoa. "se on nietzschen. hän unohti sen tänne. voisiko herra professori derrida kenties palauttaa sen omistajalleen?". derrida sanoi, että nietzsche on kuollut. baarimikko käski derridaa lopettamaan postmodernin höpötyksen ja lykkäsi sateenvarjon derridan käteen. känninen derrida kysyi, mitä tämä oikein tarkoittaa.

"se merkitsee sateenvarjoa, sateenvarjon unohdusta, maailmaa under fuzzy hermeneutical umbrella", vastasi puh, joka ei ollut juonut vielä kovinkaan monta annosta alkoholia. derrida komensi puhia lopettamaan paskan [merde] puhumisen [parole vrt. discours].




   tässä vaiheessa nimetön
   trulkuainen rjnouiilja
   mainitsi kolme kaveriaan
                               nimeltä

   teemu manninen
   henriikka tavi ja
   joku jyväskyläläinen,
   jonka nimeä minä
                                en muista

   kirjoittivat tällä
   välin 678 runokokoelmaa



eikä kello ollut vielä
kymmentäkään

sitten kello oli melkein
kymmenen

ja hetken päästä tasan
kymmenen

siitä ei kulunut kuin hetki, ja kello oli jo vähän yli
kymmenen

sillä välin tämän runon tekijä heräsi henkiin
ja kirjoitti kaiken ylös tulevia runoilijoita varten
(runoilija on aina tulemisen tilassa. on tultava
aina uudestaan.)

eeppinen jälkijoulu, totesi mc nikke t kinnusen sylistä

oipski ja ounjenskeski


tuotantoni on uudistunut kolmessa vuodessa enemmän kuin wsoy:n ja tammen yhteensä tai poeasian yksinään. kun minä toistan itseäni, sekin on uudistumista.

minä olen esittänyt enemmän todisteita väitteilleni kuin katolinen kirkko paavin erehtymättömyydestä ja jumalan olemassaolosta.

oikeasti tämä blogi on todella hauska, kelpaisi lähdemateriaalista yliopiston huumorintutkimuskurssille, siis oikeasti.

minä olen jees-henkilö, kaikkien kaveri. lopulta annan kaiken anteeksi. aion pian julkaista todisteita myös tästä asiasta.


tiistai 18. joulukuuta 2012

kukoistukseni käsikirjoitus


paljonko on vielä aikaa kukoistukseeni? koska mehiläiset tulevat? kuulenko etäistä pörinää? onko se vain moottoritie taipaleen takana vai lähestyvätkö mehiläiset todella?

nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat vaivanneet minua viime aikoina.


torstai 13. joulukuuta 2012

mainintoja

maininta,
toinen maininta,
mainintojen metsä.
kasapäin mainintoja,
poimi omasi. 

mainintoja oli kerran röykkiöittäin. mainintoja oli kerran tuhansittain läjässä.
mainittiinko sinut? aika epätodennäköistä. mahdollisesti mainittavia on nimi
ttäin hervottoman paljon.  tai aika paljon ainakin. joka tapauksessa enemmän
kuin mainintoja on.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

total awesomeness

minun runossani on sähköt poikki ja ovi jää raolleen, viima käy sisään. kolotus kulkee ruumissani adjektiivimaisesti.

näen, että joku on satuttanut sinua. runoni pitää sinusta huolta. siinä on teknisiä puutteita, mutta se antaa sympatiaa ja lämpöä.

minulla on sanottavaa ja osaan myös sanoa sen. tavoittelen valtionpalkintoa, presidentin erikoismainintaa. vähäisemmistä tunnustuksista viis veisaan.

lopulta.

alle virran. siellä käyn makuulle ja kuolen. katselen veneiden pohjia ja kalojen valkoisia vatsoja ajanlaskumme loppuun. kalojen vatsat ovat planktonia pullollaan.



en minä



en minä pelkää ihmisiä. olen vain ujo ja punastun herkästi.
siksi minua ei ole näkynyt.  jään mieluummin yksin autoon
kuin tulen mukaasi kauppaan. toiset ihmiset saavat oloni
epämukavaksi, tekevät minusta epävarman ja alan änkyttää.