Postmoderni sänkykamarifarssi

Tätä en olisi osannut keksiä itse:

Esa Hirvosta harmittaa väitteet, joiden mukaan turkulainen runous ei ole postmodernia. "Harlem on täynnä viittauksia, joita joku voisi pitää postmoderneina, jos sen kirjoittaja olisi toisenniminen ja Helsingistä. Mutta niin kuin eräässä arvostelussa sanottiin, ’Esa Hirvonen kirjoittaa kavereistaan’. Näistä voinkin luetella muun muassa Wittgensteinin, De Saden, Kierkegaardin, Elviksen, Daven, Pelle Miljoonan, William Blaken, Ginsbergin ja Bukowskin" Esa vastaa väitteisiin.

(Lähde: Mike Pohjola haastatteli Esa Hirvosta Kaltiossa)

Olisi kieltämättä parasta jatkaa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta yhden postmodernin sänkykamarifarssin verran on pakko vatkaa. Onhan Esa Hirvonen sentään runon Panomies puutteessa kirjoittaja sekä lausuja .

Kohtaus elokuvasta Panomies saa. Asetelma: Panomies, nimeltään Esa, hyppii sängyssä alastomana alastoman naisen päällä.

Esa: Elvis!
Nainen: (huokaus)
Esa: Wittgenstein! Ludvig Wittgenstein!
Nainen: (huokaus)
Esa: William Blake!
Nainen: (huokaus)
Esa: Blake ja Bukowski! Bukowski ja Ginsberg!
Nainen: ?????
Esa: D-A-V-E!!!
Nainen: Mitä vittua nyt taas, Esa?
Esa: Oonko postmoderni? Oonko MÄ post-mo-der-ni?!
Nainen: Täh?
Esa: Sano, että mä oon postmoderni! Sano, et oon postmoderni! Jooko... jooko? Sano se! Postmoderni!
Nainen: äääh... joo, joo sä oot postmoderni.
Esa: Saatana mä oon postmoderni! Oon postmodernisti Turussa! Oh, Runosmäki! Aah, pellen miljoona!
Nainen (silmät suljettuna): ah Leevi, aaah LEEVI LEHTO!

Disclaimer: Kaikki viittaukset nimiin ovat keksittyjä, ja kaikki tapahtumien mahdolliset yhteydet oikeisiin ihmisiin ja tapahtumiin ovat sattumaa.

Aito minä

.
Runoilijan minä

Yksi runoilija oli ensin oma itsensä. Sitten se halusi olla vielä enemmän itsensä, enemmän oma minänsä. Se väänsi ja huusi, tärisi ja värisi, ja siitä tuli ihan oma itsensä. Kun se oli oma itsensä, se rutisti vieläkin enemmän, ja siitä tuli ihan sairaan oma itsensä. Tosi, tosi oma itsensä. Aitoakin aidompi oma itsensä, puhdas ääliö.

Totuus turkulaisesta äijärunoudesta

Hytösen Ville nimitti runokokelman esipuheessa Kinnusta Turun runouden Grand Old Maniksi.

Jos vuonna -62 syntynyt, 173 senttinen höpö on Turun runouden Grand Old Man niin mitenkähän jälkikasvu voi?

Ei näin:

Kävelin Hitlerin bunkkerin päällä.
Runkkasin kuumassa kylvyssä.
Katselin kirpputorilla rautaristiä.
Söin intialaisessa ravintolassa
Kreuzbergissa, saksalaisessa
Pankowissa ja Prenzlauer Bergissa.
Ostin postikortteja maanalaisessa.
Suutelin palaa muurista.
Muistelin Rainer Werner Fassbinderia
joka sanoi: ”Jos en tekisi elokuvia
heittelisin pommeja.”
Kirjoitan runoja.
(Tapani Kinnunen)

vaan näin:

Kävelin Monacon rantabulevardilla.
Hoidin hipiääni vaahtokylvyssä.
Katselin itseäni kokovartalopeilistä.
Söin etanoita Le Louis XV:ssa
Place du Casinolla, hummeria
L’Escalessa ja Saint Benoit’ssa
Sovitin liivejä Avenue Princes Gracella.
Suutelin Grand Prix:n maalilinjaa.
Muistelin Raineria, Monacon ruhtinasta
joka sanoi: ”Voin olla hyvä isä
mutta olen huono äiti.”
Lakkaan kynsiäni.

Turun symppisäijät

.

Penikset vilkkuvat Turun sivuilla

Keskiverto turkulainen runoilija
kehuu heiluttavansa penistään niin paljon,
että jos se olisi totta,
ei Turussa uskaltaisi tarttua mihinkään.

Ha-ha-rlem

Stop the press! Hirvos-Esa löysi itsensä älymystöstä.


Ei näin:

Me olemme älymystön pohjasakkaa
ja haluamme vielä syvemmälle.

Haemme kaupasta lisää.
(Esa Hirvonen)


Vaan näin

Me olemme keskinkertaisista keskinkertaisimmat
ja haluamme suun täydeltä pullaa.

Haemme kaupasta lisää.

Runomittailua

.
Runo neliösenttimetrimitassa.







.
.

Runopoikailua

Runo

Tässä runossa on joku vika
ei ajatusta, ei rytrytrytmiä
loppusoinnuista ei vilahdustakaan
alkusoinnuista aavistustakaan

kriitikot tämän ryttää
ei pidä runosta äitinikään
ja vanha äidinkielen opettajani
jos tämän lukisi
sydänkohtaukseen kuolisi

ja niin kuolen minäkin
häpeään.

Remix

.
Myönnän. Hätäilin Sinivaaran kanssa. Sen olisi pitänyt mennä tähän tapaan.

Ei näin:

Messiaaninen hetki, jota runous tavoittelee: Kun kaikki vihdoin saadaan sanottua ja
kielen olemus täyttyy, sanomaton tyhjenee siihen, ettei sille ole enää mitään käyttöä
tai tarvetta (...) Runouden ei enää tarvitse sanoa itseään runoudesi. Se sanotaan jo.
(Olli Sinivaara)

vaan näin:

Pitkä kesäloma, jota maantiedonopettaja odottelee: Kun kaikki maat on lueteltu ja
liput on läpikäyty, kartastoa ei enää tarvita, sille ei ole enää mitän käyttöä
tai tarvetta (...) Maantietoa ei tarvitse enää opettaa. Sitä opetettiin jo.

runoilija on runoilija on runoilija

.
Pöhötys tarttuu sikainfluenssaakin herkemmin. Varokaa!

Ei näin

Messiaaninen hetki, jota runous tavoittelee: Kun kaikki vihdoin saadaan sanottua ja kielen olemus täyttyy, sanomaton tyhjenee siihen, ettei sille ole enää mitään käyttöä tai tarvetta [...] Runouden ei enää tarvitse sanoa itseään runoudeksi. Se sanotaan jo.
(Olli Sinivaara)

Vaan näin

Viheliäinen hetki, jota runoilija tavoittelee: Kun kaikki vihdoin sanovat häntä runoilijaksi ja hänen aikansa ei kulu siihen, että siitä pitää kaikkia muistuttaa. [...] Runoilijan ei enää tarvitse jatkuvasti itse sanoa olevansa runoilija. Se arvataan jo.

runoarvoitus

.

Montako runoilijaa tarvitaan vaihtamaan sähkölamppu?

Minä!

.

Se on täytetty

.
Sivumennen sanoen Heikkisen Tytti on täyttänyt runokirjansa Cioranilla ja Harmsilla, mutta asiani on tämä:


Ei näin


Monotoniseen horisonttiin voi tehdä särön vain
Kamera, joka tallentaa tämän liikkumattomuuden
Kärsivällisesti ihmistiedon tuolle puolen.
(Tytti Heikkinen)

Vaan näin:

Yksitoikkoiseen runoiluun voi tuoda vaihtelua vain
Yks Kake, joka korjaa tämän liikkumattomuuden
Kärsien verkkopalvelimen kovalevylle.