Katsaus lehteen

Nuori Voima on hyvä lehti. Uusi numero on myös hyvä. Huomautettavaa löytyi ensimmäisellä vilkaisulla vain sivuista 58–61.

Erästä ystävääni on ihmetyttänyt, että millä oikeudella lentokoneen henkilökunta toivottaa matkustajat tervetulleeksi koneen laskeuduttua määränpäähänsä. Hieman samanlainen kysymys tulee mieleen kun lukee Olli Sinivaaran runoa Rape Me.

Olli pyrkii tosissaan yhdentekevän namedroppingin maajoukkueeseen. Se on kuitenkin vain harmiton, joskin tappavan tylsä maneeri. Olkoon siis menneeksi. Mutta millä oikeudella ranskalaisesta filosofiasta höpisevä Sinivaara omistaa runonsa ”Hölderlinille, Mannerille, Cobainille ja ja kaikille muille moderniteetin orpolapsille”? Mikä antaa hänelle sellaisen aseman, että hän voi omistaa runon mainituille henkilöille ilman, että kyseessä olisi parodia? Omistuksen myötä runon asetelma kääntyy ylösalaisin. Sinivaara ei komenna tai edes pyydä ”Rape Me”, vaan asialla on runoilija itse. Mieleen piirtyy kuva illalliselle kutsutusta runoilijasta: ”Tämä on ihan sinua varten valmistettu” Olli toteaa isännälle. ”No, maistuuko? Entä saako olla lisää?” hän utelee illan emännältä ja kehottaa tätä syömään kunnolla, kerrankin mahansa täyteen ”kun näitä ei voi oikein lämmittää uudestaan”.

Sinivaara on tietenkin taitava sanailija. Niin runoilijan kuuluu ollakin. Uusimmassa Tuli ja Savu lehden numerossa hän hoitaakin työnsä suvereenisti (lukuun ottamatta kökköä paradoksien käyttöä). Ongelma on siinä, että runoilijuus ja runous eivät riitä hänelle. Miksi olla vain loistava runoilija kun voi olla messias tai ainakin oikea, nimenomaan ihan juuri se oikea filosofi? Runoilija (ja Kurt Cobain) tietävät totuuden. Filosofian arvostelijana Sinivaara on kliseistä kliseisempi ja latteaa latteampi. Kun Olli kirjoittaa filosofiantutkijoista, jotka puhuvat ”keskeltä huippulogistista konferenssipullaansa”, niin hän ei ymmärrä, että hän on runouden messiaanisuuden demonstraatiota ja filosofian kritiikkiä haparoidessaan avuttomampi kuin XXXIV World Conference on Polish Logic and Polish Philosophy of Sciencen kaksi hylättyä abstraktia.

Toinen kritiikin kohde löytyy Sinivaaran runoa seuraavalta aukeamalta. Miksi ihmeessä julkaisitte Juhana Vähäsen itkuvirren harhaan johtavalla otsikolla ”Arvostelu”? Hyvä Juhana ja muut runoilijat, HS-kritiikkinne ei ole Homma foorumilla Hesariin kohdistuvaa valitusta korkeammalla tasolla. HS on kohdellut Suomalaista runoutta silkkihansikkain ja jakanut avokätisesti palstatilaa runoudelle. Laittakaa loppu tälle nololle episodille, jonka kriitikkona minäkin alan käydä noloksi.