Hän istuu kulmapöydässä,
Espoon ainoa runoilija,
ja siemailee oluttaan.
Ympärillään pyörii yksi jalkapallisti
ja daameja Stockmannilta.
Huokaillaan ja ihaillaan.
Olisipa kotonakin tuollainen mies.
Kulturelli, herkkä, sanavalmiskin.
Hikinen ja karvainen.
Minäkin haluaisin olla
Espoon ainoa runoilija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti