Löytörunoilu-keräily on ravinnon hankkimista suoraan luonnosta. Tämä oli varhaisin tapa hankkia ravintoa ja sitä esiintyy vieläkin joillain alkuperäiskansoilla.
niinpä. Kyse taitaa olla eniten siitä, mistä ryöstää. Jos ylipäätään voidaan ajatella, että kieli on jonkun omaa. Eikös voisi ajatella, että löytörunon muistiinmerkitseminen olisi vähän niin kuin lukuohje maailmaan: lue tätä runona.
Google käy Santa Maríasta, mutta nämä eivät jaa edes lasihelmiä alkuasukkaille.
VastaaPoistaLöytörunoilu-keräily on ravinnon hankkimista suoraan luonnosta. Tämä oli varhaisin tapa hankkia ravintoa ja sitä esiintyy vieläkin joillain alkuperäiskansoilla.
VastaaPoistaH, Asia olisi noin, jos löytörunoilija lukisi löytämänsä runon ja olisi sitten sillä sipuli. Sen julkaiseminen on pohjimmiltaan ryöstö.
VastaaPoistaLöytyyhän noita löytörunoja tästäkin blogista. Jopa sellaisia, jotka olen ryöstänyt rikkailta ja jakanut köyhille.
VastaaPoistaniinpä. Kyse taitaa olla eniten siitä, mistä ryöstää. Jos ylipäätään voidaan ajatella, että kieli on jonkun omaa. Eikös voisi ajatella, että löytörunon muistiinmerkitseminen olisi vähän niin kuin lukuohje maailmaan: lue tätä runona.
VastaaPoistaJoo, tottakai asiaa voi katsoa tuoltakin kulmalta.
VastaaPoistaMutta löytörunoilu on myöskin ryötelyä ja kolonisaatiota. Ryöstely voi tietenkin olla moraalisesti oikeutettuakin, kolonisaatio kenties ei.