mikä runo? eihän tässä ole mitään.
on tietenkin. hienoja riimejä
eilen olin
mitä somin
tuo on ihan eri runo. ei ole tästä runosta.
väitätkö, että valehtelen?
väitätkö, että runo on väärennös?
tuollainen keskustelu on kovin tyypillistä nykyrunoudelle.
hypitään, vaihdetaan kertojaa ja vaihdetaan kehyshystystä.
haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta
langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta
tuo on ainakin jostain toisesta runosta kuin tästä.
syytätkö plagioinnista?
en vaan syytän postmodernista kikkailusta. minä olen
minä vain ylitän henkilökohtaisia rajoitteitani. Paavo Haavikko.
(se, joka, sanoo, "postmoderni", on, hävinnyt)
mitä mieltä lukija on?
ajatteletko, ettei tästä ole runoksi?
sinä varmaan tykkäät Eino Leinosta,
Aila Meriluodosta ja Lauri Viidasta. Lauri sucks!
ne olivat oikeita runoilijoita ja Big Time!
uudet, me uudet emme osaa kirj.
tai vieläkin pahempaa. emme.
kunpa ette, sinä sanot. mutta se on myöhäistä, sille me.
me teemme isänmurhan niin kuin jokanainen uusi sukupolvi runoudessa tekee.
Ei tuosta, vaiko sittenkin. Annan kolme ja puoli tähteä.
Minä pidän tällaista rajoja hakevista avant garden perinteestä, mutta,
mutta sitä vapaasti muihin perinteisiin yhdistelevästä runoudesta.
shhhhhh! se on paradoksaalista huutomerkin kanssa.
loppu on hiljaisuutta.