ajanrenki (epilogi)

[Hei, mä oikeastaan tykkäsin tästä runosta.  Se vältti joitakin yhteiskunnallisen runouden pahimmista kliseistä ja oli jotenkin hyvällä tavalla (itse)reflektiivinen ja siinä oli hauskoja vitsejä. Sitten se ei ollut liian kokeellinen, siinä oli paljon kokeellisia elementtejä, kuten kehyksen vaihtoja, mutta se oli helppolukuinen ja se kertoi jostakin, ainakin suurimman osan aikaa. Tai siis mä tarkoitan, ettei se ollut itseensä käpertynyt ja kirjoitettu vain kavereille vaikka oli siellä joitakin sisäpiirin juttuja. Se ei niinku ollut yksityiskunnallinen, vaan just sellainen yhteiskunnallinen runo. Toisaalta, mä luulen, että olisin itse voinut kirjoittaa samanlaisen. Ja jos ihan totta puhutaan, niin vaikka se ei ollut itseensä käpertynyt, niin oli siinä välillä aika paksua juttuja, kankeita nokkeluuksia ja ihme yleistyksiä. Ei me  kaikki olla tuollaisia, aika paljon olkinukkeja. Mutta se on runon juttu. Sallin sen runolle [oikeasti en salli]. Kunhan te ette vaan ota sitä tosissanne ja lähde kaduille. Kunhan te ette luule, että hipit ovat tuollaisia ja pankkiirit tällaisia. Mutta runoilijat on kyllä just tuollaisia.

Jos mun pitäisi arvostella tämä teos, niin antaisin ainakin kolme tähteä. Siis, jos viisi olisi maksimi. Aamen.

Eiku, ei mun pitänyt sanoa aamen.]