Esa oli aina veljeksistä se, joka sai loisti ja sai kehut. Kun pojat oli pieniä ja perheen ruokapöydässä keskusteltiin siitä, että kuka pihan lapsista voisi olla isona filmitähti tai vaikka runokokoelman sankari, niin äiti saattoi sanoa, että "No, esim. Esa vois, mut ei tod. Vesa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti