Sitte ku se
kuuluisuus tuli, niin Esa ei ollu valmis. Tai siis, ei se niinku heti oireillu. Oli helkkarin hienoo ku kaikki
tunsi sen ja tarjos sille bissee baareissa. "Ooks sä se Esa siitä
runokokoelmasta?" mimmit kyseli, ja Esa ei siis todellakaan viettänyt montaa
yöt ilman naisseuraa. Pari vuotta sill meni aika hyvin, mut eihän herkkä
runonpoika sellasta kestä. Esa alko muuttuu aika nopeesti ku pillerit ja
tiukka viina tuli mukaan peliin. Siitä tuli hiljanen ja jotenki vaivaantunu
ihmisten seurassa. Ja sitte se alko vältellä muita ihmisii. Pikkuhiljaa sitä näky
vähemmän ja vähemmän. Lopulta se vaan jäi kämppäänsä eikä liikkunu enää
missään, eikä me ei kuultu siitä yhtään mitään.
En tiedä koska se
tuli sieltä kämpästä lopulta ulos, mut ootteks te nähneet sitä partasuista
miestä pitkässä likaisessa takissa ku kävelee aina kesäsin Koskelantiellä,
siinä terveysaseman tienoilla, kolme askelta eteen, kaksi taakse ja sitten se
kääntyy ympäri, potkii maata tai liikennemerkkiä eikä koskaan kato ketään
silmiin? Se on Esa. Ja nykyään ku aikuiset toruu teini-ikäisii lapsii bissen
kanssa leikkimisestä siellä Esan entisillä nurkil, niin niis jutuis on aina
varottava esimerkki Esa.
Hyvä meininki!
VastaaPoistaTuu Turkuun ens marraskuussa, kun täällon Runoviikko.
Voisit huudella mun ja Salusjärven väliin runoseminaarissa...
Saatan mä sielä pyörähtääkin. KIrjiotinhan edellisestä kerrasta raportinkin http://runokorjaamo.blogspot.com/2011/11/runoseminaari-sana-sanalta-pala-palalta.html
VastaaPoista